Onpa ollut kesä, monellakin tasolla. Viime kirjoitelmastani on aikaa jo yli kuukausi. Ei siksi, että olisin ollut vain laiska, vaan olen elänyt tilannetta, jossa en aidosti ole osannut tuottaa tunteitani sanoiksi. Aiemmin mainitsemani Ms. Akateeminen todella vei mut johonkin todella syvälle, josta ylös pääseminen vaatii viikon jos toisenkin. Uskomaton määrä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, samaan suuntaan katsomista, yhteisiä unettomia(kin) öitä, moottoripyörällä kaksin kurvailua, mökkitouhuilua, ruuan laittoa.. Elettiin kuin tuoreen parisuhteen ensi metrejä. Hihkuen ja nauraen, innostuen ja hassutellen. Oli hauska huomata, että oli unohtanut mitä on aito ja oikea ihastuminen - ja juuri siksikin nauttia siitä täysin rinnoin ja kaksin käsin. Sammutin kaikki aiemmat seksisuhdesäätöni, ihan kaikki. Ennen luulin eläväni, kun oli kaikenlaista hauskaa ja jännittävää säätöä, ties mihin suuntaan. Hihkuin ja intoilin. Oikeasti nautin elämästä vasta saadessani kokea nämä menneet viikot tasavertaisen, viisaan, aidon ja rehellisen Naisen kanssa.
Hankalaksi elämä meni, kun huomasin olevani pelinappula juupas/eipäs -pelissä, jonka lähtölaukauksen hänen exänsä aloitti. Alunperin niin kylmä ja tunteeton mies laittoi kaiken verbaliikan, teatraalisuutensa ja avoimuutensa peliin, ja alkoi taistelemaan (ex) naisensa omistuksesta. Olisin tämänkin pelin saattanut voittaa, mutta: Haluanko mä parisuhteeni oikeasti alkavan sillä, että mun pitää kilpailla kaikkeni antaen naisen huomiosta ja antautumisesta? Haluanko mä miettiä iltaisin että ovatkohan nuo jo eronsa käsitelleet loppuun, oikeasti? Loppujen lopuksi lähes kaikki vapaa/yhteinen aika meni siihen, että puitiin hänen ja hänen exänsä suhdetta. Olin vähän jäävi sanomaan ylipäänsä yhtään mitään mihinkään - ja ylipäänsä, en mä saanut elää tuoretta alkanutta/alkavaa parisuhdetta, mitä mulle kuitenkin ylistettiin silloin, kun puhuttiin "Me" käsitteen luomisesta.
Aika on usein vihollinen, mutta mä ajattelen sen nyt kaverina. Tein selväksi, että sitten kun hän on oikeasti lopullisesti eronnut, niin mä olen täällä kyllä - en tiedä missä elämäntilanteessa, mutta jos mulla on menossa jotain kevyttä, niin sitten voin kääntää tämän kortin uudestaan hänen kanssaan. Vaikka iso pelko mulla on: voiko tällaisen jälkeen saada uutta ja aitoa starttia, kun muistaa millainen tämä ensimmäinen startti oli? Mä olen joka tapauksessa nyt niin rikki, etten mä jaksa mitään todellista/aitoa/oikeaa pitkään aikaan. Ties vaikka juuri niin pitkään, kuin mitä häneltä ottaa selvittää itselleen että hän on ihan oikeasti Eronnut. Voidakseen aloittaa jotain uutta, pitää Oikeasti Lopettaa vanha.
Iso suru.
** Aleksi
keskiviikko 14. elokuuta 2013
torstai 11. heinäkuuta 2013
Huh mikä tunne
Siis vau. Mä en tiedä edes, mistä aloittaa. Koin jotain käsittämätöntä, tunnetasolla. Yks mies sekoitti mun pään ihan täysin, enkä tiedä mitä pitäis ajatella tai mitä mä uskallan tuntea. Tai mikä tunne tää ylipäätään on.
Olin siis treffeillä miehen kanssa, josta mulla ei oikein ollut mitään käsitystä etukäteen. Se tosin oli aika innokas ja halusi tosissaan tavata mut. Mulle kävi ainoastaan yhtenä iltana nähdä aika myöhään, mikä oli ehkä vähän hassua, mutta onpa sitä tässä kevään ja kesän aikana tullut treffailtua öisin.. :D
No mä menin hänen luokseen sitten ja heti alkuun tietyt mielikuvat, jotka olin muodostanut, väistyi.. positiivisella tavalla. Meillä synkkas heti. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Juotiin viiniä. Tutustumista, juttelua, se kertoi mulle todella paljon elämästään. Hämmästyi kuulemma itsekin, miten helppo mulle on puhua, eikä se yleensä niin lyhyen tuttavuuden jälkeen kerro kuulemma niin paljon. Puhuttiin syvällisiä. Elämästä, onnellisuudesta, positiivisuudesta. Ja mitä tahansa se sanoi, olis voinut olla mun suusta. Vitsi mikä fiilis. Se on mahtavaa, kun löytää ihmisen, jonka kanssa on niin samalla aaltopituudella. Miehessä oli niin paljon asioita, joita mä kunnioitan ja arvostan, ja sanoinkin sen sille. Olin ihan häkeltynyt välillä. Se sanoi, et tuntuu niin hyvältä puhua, eikä haluais lopettaa ollenkaan. Yhtäkkiä huomattiin, et oli jo melkein aamuyö, ilta ja yö oli mennyt ihan mielettömän nopeesti. Aurinko nousi jo...
Mentiin makkariin, ja se suuteli mua. Pitkään, kauan, intohimoisesti. Siitä seurasi mielettömän ihanaa rakastelua. Voi apua, se oli Kestävä. Me rakasteltiin Kauan. Ja se piti huolen, että mä tuun ennen sitä. Oli ihanaa, ja erilaista, niinkuin nyt kaikkien miesten kanssa seksi on hyvinkin erilaista. Se oli sängyssä mielettömän huomaavainen, hellä, ihana ja jotenkin niin lähellä koko ajan. Viideltä suihkuun ja nukkumaan. "Tuu mun kainaloon", se toteaa, ja suutelee mua vielä ennen nukkumaanmenoa. Läheisyys tuntui hyvältä, ja oli oikeastaan eka noin läheinen hetki kenenkään miehen kanssa exän jälkeen. Me nukuttiin pari tuntia ihan kiinni toisissamme. Sen jälkeen molemmat heräsi, se alkoi silittelemään mun reisiä ja siitähän seurasi taas ihana tunti seksiä. Mieletöntä. Suihkun jälkeen lähdin kotiin. Ennen sitä se totesi, että mä oon ihana, ja haluaa nähdä mut heti kun mahdollista.
Nyt on niin hyvä fiilis. Eikä hyvän seksin takia (pelkästään), vaan koko miehen takia. Vähän jopa pelästyin mun tunteita, koska exä pomppas taas mieleen. Mä en oo exän jälkeen ollut ihastunut kehenkään. Hyvä jos edes muistan, miltä ihastuminen tuntuu. Ja epävarmuus iskee, uskallanko mä antaa tunteiden viedä. Se mies vaan on aika täydellinen. Elämäntilanteeltaan, arvoiltaan, asenteeltaan, on hyvännäköinen ja hyvä sängyssä. Aika todennäköisesti tuutte kuulemaan hänestä lisää. :)
-Minttu
Olin siis treffeillä miehen kanssa, josta mulla ei oikein ollut mitään käsitystä etukäteen. Se tosin oli aika innokas ja halusi tosissaan tavata mut. Mulle kävi ainoastaan yhtenä iltana nähdä aika myöhään, mikä oli ehkä vähän hassua, mutta onpa sitä tässä kevään ja kesän aikana tullut treffailtua öisin.. :D
No mä menin hänen luokseen sitten ja heti alkuun tietyt mielikuvat, jotka olin muodostanut, väistyi.. positiivisella tavalla. Meillä synkkas heti. Puhuttiin, puhuttiin ja puhuttiin. Juotiin viiniä. Tutustumista, juttelua, se kertoi mulle todella paljon elämästään. Hämmästyi kuulemma itsekin, miten helppo mulle on puhua, eikä se yleensä niin lyhyen tuttavuuden jälkeen kerro kuulemma niin paljon. Puhuttiin syvällisiä. Elämästä, onnellisuudesta, positiivisuudesta. Ja mitä tahansa se sanoi, olis voinut olla mun suusta. Vitsi mikä fiilis. Se on mahtavaa, kun löytää ihmisen, jonka kanssa on niin samalla aaltopituudella. Miehessä oli niin paljon asioita, joita mä kunnioitan ja arvostan, ja sanoinkin sen sille. Olin ihan häkeltynyt välillä. Se sanoi, et tuntuu niin hyvältä puhua, eikä haluais lopettaa ollenkaan. Yhtäkkiä huomattiin, et oli jo melkein aamuyö, ilta ja yö oli mennyt ihan mielettömän nopeesti. Aurinko nousi jo...
Mentiin makkariin, ja se suuteli mua. Pitkään, kauan, intohimoisesti. Siitä seurasi mielettömän ihanaa rakastelua. Voi apua, se oli Kestävä. Me rakasteltiin Kauan. Ja se piti huolen, että mä tuun ennen sitä. Oli ihanaa, ja erilaista, niinkuin nyt kaikkien miesten kanssa seksi on hyvinkin erilaista. Se oli sängyssä mielettömän huomaavainen, hellä, ihana ja jotenkin niin lähellä koko ajan. Viideltä suihkuun ja nukkumaan. "Tuu mun kainaloon", se toteaa, ja suutelee mua vielä ennen nukkumaanmenoa. Läheisyys tuntui hyvältä, ja oli oikeastaan eka noin läheinen hetki kenenkään miehen kanssa exän jälkeen. Me nukuttiin pari tuntia ihan kiinni toisissamme. Sen jälkeen molemmat heräsi, se alkoi silittelemään mun reisiä ja siitähän seurasi taas ihana tunti seksiä. Mieletöntä. Suihkun jälkeen lähdin kotiin. Ennen sitä se totesi, että mä oon ihana, ja haluaa nähdä mut heti kun mahdollista.
Nyt on niin hyvä fiilis. Eikä hyvän seksin takia (pelkästään), vaan koko miehen takia. Vähän jopa pelästyin mun tunteita, koska exä pomppas taas mieleen. Mä en oo exän jälkeen ollut ihastunut kehenkään. Hyvä jos edes muistan, miltä ihastuminen tuntuu. Ja epävarmuus iskee, uskallanko mä antaa tunteiden viedä. Se mies vaan on aika täydellinen. Elämäntilanteeltaan, arvoiltaan, asenteeltaan, on hyvännäköinen ja hyvä sängyssä. Aika todennäköisesti tuutte kuulemaan hänestä lisää. :)
-Minttu
maanantai 8. heinäkuuta 2013
7. taivaassa
Mun luona kävi eilen Kielimies. Lempinimi kertoo kaiken!
Se tuli niin oikeeseen aikaan. Järjetön panetus koko päivän. Eteisessä vaihdettiin moikat ja perusjuttelut, mutta aika pian vein sen mun makkariin. "Jännittääks sua? Ootsä ihan varma tästä?" se kysyi. Vastasin, että jännittää, mutta oon varma. Todellakin. Seistiin mun sängyn edessä ja se suuteli mua. Huh, mikä suutelija! Ihan uskomaton. Sekin on oikeesti harvinaista, että mies osaa suudella hyvin. Huom, mun kokemusten mukaan siis. Hetken aikaa suudeltuamme heitetään vaatteet pois. Nopeaa toimintaa, mut mitä sitä toisaalta sänkyyn vaatteet päällä mentäis... "Mä haluun nuolla sua.." se toteaa, just ennen kun hypätään alasti sänkyyn. Mä käyn makaamaan ja se tulee mun päälle, suutelee mua.. mun rintoja.. vatsaa.. ja lopulta Sieltä...
Voi luoja, mikä Kielimies! Lähes kaikki mun seksikumppanit on mua nuolleet, mut tää on jotain ihan toista maata. Apua! Pitkiä, kunnollisia, vetoja.. hitaasti ja kunnolla painaen.. Pari sormea sisään.. joo, just sieltä, ihan oikeesta paikasta.. luoja!!! Yleensä tässä vaiheessa mä mietin jotain, mikä saa mut tulemaan mahdollisimman pian, koska muuten mun tuleminen kestää puol tuntia ! Mut ei tän kanssa, ehei, päinvastoin.. Voihkin ja melkein huudan.. "tuntuuks tää oikeesti noin hyvältä?" se kysyy..."tuntuu!!". Mä yritän jarruttaa, etten tuu samantien. En pysty, eikä mee paria minuuttia kauempaa, kun saan. Värisyttävän, tajunnan räjäyttävän orgasmin. Huh.. tää mies on tehnyt tätä joskus aiemminkin, eikä ihan muutamaa kertaa :D
Mä sanon Kielimiehelle, joka on ihan kovana kiimasta, et "pane mua!" ja se käy polvilleen mun eteen ottaen mun jalat olkapäilleen.. ja tulee mun sisään. Tosiaankin, tää osaa tänkin. Tuntuu hyvältä. "Sä oot tiukka" se toteaa.. Sen kalu on just täydellisen kokoinen. Ei mee kauaa, kun se kysyy "minne sä haluut et mä tuun?"... "Kasvoille", mä vaadin. Se on ihanaa. Vaihtelua. Se tulee mun päälle ja mä runkkaan sen mun kasvoille ja vähän suuhunkin.. tykkään! Eikä sitä tavaraa ollut ihan vähän ;) Huh..
Hetki makoillaan vierekkäin ja jutellaan. "Haluutsä et mä nuolen sua vielä?". Luoja! Haluan! En mä kehtaa sanoa. Miks mä oon niin epävarma? "Haluatsä nuolla mua vielä?" kysyn. "Mä kysyin sulta, haluatko sä", se toteaa. Mulla on paljon opettelemista.. sanallinen epävarmuus häiritsee seksissä, vieläkin. Lopulta sanon, et mä haluan, vaikken tiedä voinko saada kahta orgasmia peräkkäin - se on harvinaista. No, se selviää aika nopeasti, kun sama suuhoito toistuu ja saan orgasmin lähes yhtä nopeasti kuin ekankin. Oon sanaton. Sen jälkeen mun on pakko antaa sille vastapalvelus, mä haluan ottaa suihin. Loppuun asti. Se tykkää yhtälailla, ja huomaa, että mä tykkään antaa. Todellakin.
Kielimies lähtee ja toteaa eteisessä "otetaanko uusiks?". "Otetaan!" mä sanon. Tosiaankin otetaan.
Uskomatonta seksiä. Tänään mua on panettanut taas, ihan aamusta asti, ja tuntuu etteikö mikään riitä mulle? Mä varmaan tartten seksiä kaks kertaa päivässä, jotta se oikeesti olis tarpeeks. Onko muillakin naisilla tämmöset halut, vai oonko poikkeuksellinen - mene ja tiedä. :)
- Minttu
Se tuli niin oikeeseen aikaan. Järjetön panetus koko päivän. Eteisessä vaihdettiin moikat ja perusjuttelut, mutta aika pian vein sen mun makkariin. "Jännittääks sua? Ootsä ihan varma tästä?" se kysyi. Vastasin, että jännittää, mutta oon varma. Todellakin. Seistiin mun sängyn edessä ja se suuteli mua. Huh, mikä suutelija! Ihan uskomaton. Sekin on oikeesti harvinaista, että mies osaa suudella hyvin. Huom, mun kokemusten mukaan siis. Hetken aikaa suudeltuamme heitetään vaatteet pois. Nopeaa toimintaa, mut mitä sitä toisaalta sänkyyn vaatteet päällä mentäis... "Mä haluun nuolla sua.." se toteaa, just ennen kun hypätään alasti sänkyyn. Mä käyn makaamaan ja se tulee mun päälle, suutelee mua.. mun rintoja.. vatsaa.. ja lopulta Sieltä...
Voi luoja, mikä Kielimies! Lähes kaikki mun seksikumppanit on mua nuolleet, mut tää on jotain ihan toista maata. Apua! Pitkiä, kunnollisia, vetoja.. hitaasti ja kunnolla painaen.. Pari sormea sisään.. joo, just sieltä, ihan oikeesta paikasta.. luoja!!! Yleensä tässä vaiheessa mä mietin jotain, mikä saa mut tulemaan mahdollisimman pian, koska muuten mun tuleminen kestää puol tuntia ! Mut ei tän kanssa, ehei, päinvastoin.. Voihkin ja melkein huudan.. "tuntuuks tää oikeesti noin hyvältä?" se kysyy..."tuntuu!!". Mä yritän jarruttaa, etten tuu samantien. En pysty, eikä mee paria minuuttia kauempaa, kun saan. Värisyttävän, tajunnan räjäyttävän orgasmin. Huh.. tää mies on tehnyt tätä joskus aiemminkin, eikä ihan muutamaa kertaa :D
Mä sanon Kielimiehelle, joka on ihan kovana kiimasta, et "pane mua!" ja se käy polvilleen mun eteen ottaen mun jalat olkapäilleen.. ja tulee mun sisään. Tosiaankin, tää osaa tänkin. Tuntuu hyvältä. "Sä oot tiukka" se toteaa.. Sen kalu on just täydellisen kokoinen. Ei mee kauaa, kun se kysyy "minne sä haluut et mä tuun?"... "Kasvoille", mä vaadin. Se on ihanaa. Vaihtelua. Se tulee mun päälle ja mä runkkaan sen mun kasvoille ja vähän suuhunkin.. tykkään! Eikä sitä tavaraa ollut ihan vähän ;) Huh..
Hetki makoillaan vierekkäin ja jutellaan. "Haluutsä et mä nuolen sua vielä?". Luoja! Haluan! En mä kehtaa sanoa. Miks mä oon niin epävarma? "Haluatsä nuolla mua vielä?" kysyn. "Mä kysyin sulta, haluatko sä", se toteaa. Mulla on paljon opettelemista.. sanallinen epävarmuus häiritsee seksissä, vieläkin. Lopulta sanon, et mä haluan, vaikken tiedä voinko saada kahta orgasmia peräkkäin - se on harvinaista. No, se selviää aika nopeasti, kun sama suuhoito toistuu ja saan orgasmin lähes yhtä nopeasti kuin ekankin. Oon sanaton. Sen jälkeen mun on pakko antaa sille vastapalvelus, mä haluan ottaa suihin. Loppuun asti. Se tykkää yhtälailla, ja huomaa, että mä tykkään antaa. Todellakin.
Kielimies lähtee ja toteaa eteisessä "otetaanko uusiks?". "Otetaan!" mä sanon. Tosiaankin otetaan.
Uskomatonta seksiä. Tänään mua on panettanut taas, ihan aamusta asti, ja tuntuu etteikö mikään riitä mulle? Mä varmaan tartten seksiä kaks kertaa päivässä, jotta se oikeesti olis tarpeeks. Onko muillakin naisilla tämmöset halut, vai oonko poikkeuksellinen - mene ja tiedä. :)
- Minttu
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Kohtalon tasapaino
(sinkku-) Elämä kuljettaa kummallisiin tilanteisiin. Eilen kävin esiintymässä keikalla, josta säntäsin sopivasti myöhässä 21.30 sovituille treffeille akateemisen naisen kanssa. Hän oli livenä vieläkin enemmän, kuin olin uskaltanut odottaa: avoin, puhelias ja sosiaalinen. Elämää kokenut, analysoiva, vahva ja itsenäinen. Ulkoisesti myös todella lihaksikas, mutta samalla kuitenkin siro. Olkoonkin, että mä en kuorta edelleenkään arvosta niin paljon kuin keskiverto mies. Yhtä kaikki, hän oli The Täydellinen. Vaikutti jopa kiinnostuneelta ja laittoi vuolaita kiitoksia treffien perään, joihin vastasin yhtä auliisti. Hymyilin vielä pitkään treffien jälkeen kotona peiton alla. Todella, todella pitkään. Vaikka mitään seksuaalista ei tapahtunut - puheita lukuunottamatta - tunsin pitkästä aikaa kummallisen tunteen sisälläni. Olinko mä ihastunut ?! Hieno huomata että tän kyynistyneen ja katkeroituneen kuoren alla on vielä tällaistakin inhimillisyyttä. Vielä hienompaa tietysti olisi, jos tästä kehittyisi jotain suurempaa, jotain panoa enemmän. Pelkäsin jopa tänään aamulla herätessäni, että alanko mä miettimään Ms. Akateemista nyt liikaa, enkä pysty uittamaan rakkauden valtikkaa vakkareiden kanssa.
Kysymykseeni tuli vastaus täysin odottamatta. Mökilläni aiemmin vieraillut H (vaihdettakoon nämä kirjaimet nyt vaikka nimiin, niin kaikkien on helpompi seurata), alias Punahilkka, oli tulossa festareilta. Ajomatkaa kuulemma 4h verran kotiin, johon sain pienellä vihjauksella suihinotosta ujutettua vielä extratunnin. Kummalliseksi tilanne meni, kun Punahilkka ilmoitti, että hänellä on 2 siskoaan mukana. What ?! Hän ja 2 siskoa, kaikki tänne, mun luo, nyt yöllä ?! Selvä, got it. Mun miehisyys ei ehkä kestä kyllä ihan kaikkea, mutta yrittänyttä ei laiteta (panna ?). Tuumasta toimeen. Vieraat saapuivat monikossa ja juteltiinkin hetken tuossa sohvalla festaritunnelmia, kesäkumeja, kukkia ja mehiläisiä.. ja.. niin, seuraavassa hetkessä Punahilkka oli hivuttautunut jo jalkojeni väliin, 2 siskoaan viereisellä sohvalla. Freaky, todella. Onneksi junnusiskot oivalsivat "jos me mennään hei nukkuun tuonne autoon vielä, niin tuut sitten kun oot valmis, ok ?" -asenteen olevan hyvä ratkaisu. Jumpattiin Punahilkan kanssa melkoisen mukavasti - edestä, takaa, ratsastaen ja lopuksi kasvokuorrutus. Tekee hyvää pigmentille, kuulemma. Mä olin mielelläni Punahilkan susi, jonka tehtävä oli vetää "perkele kovempaa!" hiuksista. Käy, edelleen. Kaiken kaikkiaan tykkäsin eniten, juurikin asenteesta, ja varmaan juurikin siksi hän sai isosti kermaa kuorrutteekseen. Loppujen lopuksi en ollut edes varma, kumpi tykkäsi enemmän, vaikka tässä toteutettiinkin mun fantasiaani. Punahilkka itse oli markkinoinut siskojaankin telmimään joukkuepeliä, roadtripillä kun kerran olivat, ja asenteet sen mukaiset. Noh, ehkä ensikerralla - vaikka aika varma olenkin, ettei mun miehisyys sitä edelleenkään kestäisi. Ei kaikki fantasiat sentään ole toteutettavaksi.
Kysymykseeni tuli vastaus täysin odottamatta. Mökilläni aiemmin vieraillut H (vaihdettakoon nämä kirjaimet nyt vaikka nimiin, niin kaikkien on helpompi seurata), alias Punahilkka, oli tulossa festareilta. Ajomatkaa kuulemma 4h verran kotiin, johon sain pienellä vihjauksella suihinotosta ujutettua vielä extratunnin. Kummalliseksi tilanne meni, kun Punahilkka ilmoitti, että hänellä on 2 siskoaan mukana. What ?! Hän ja 2 siskoa, kaikki tänne, mun luo, nyt yöllä ?! Selvä, got it. Mun miehisyys ei ehkä kestä kyllä ihan kaikkea, mutta yrittänyttä ei laiteta (panna ?). Tuumasta toimeen. Vieraat saapuivat monikossa ja juteltiinkin hetken tuossa sohvalla festaritunnelmia, kesäkumeja, kukkia ja mehiläisiä.. ja.. niin, seuraavassa hetkessä Punahilkka oli hivuttautunut jo jalkojeni väliin, 2 siskoaan viereisellä sohvalla. Freaky, todella. Onneksi junnusiskot oivalsivat "jos me mennään hei nukkuun tuonne autoon vielä, niin tuut sitten kun oot valmis, ok ?" -asenteen olevan hyvä ratkaisu. Jumpattiin Punahilkan kanssa melkoisen mukavasti - edestä, takaa, ratsastaen ja lopuksi kasvokuorrutus. Tekee hyvää pigmentille, kuulemma. Mä olin mielelläni Punahilkan susi, jonka tehtävä oli vetää "perkele kovempaa!" hiuksista. Käy, edelleen. Kaiken kaikkiaan tykkäsin eniten, juurikin asenteesta, ja varmaan juurikin siksi hän sai isosti kermaa kuorrutteekseen. Loppujen lopuksi en ollut edes varma, kumpi tykkäsi enemmän, vaikka tässä toteutettiinkin mun fantasiaani. Punahilkka itse oli markkinoinut siskojaankin telmimään joukkuepeliä, roadtripillä kun kerran olivat, ja asenteet sen mukaiset. Noh, ehkä ensikerralla - vaikka aika varma olenkin, ettei mun miehisyys sitä edelleenkään kestäisi. Ei kaikki fantasiat sentään ole toteutettavaksi.
Mä koin tän jotenkin feng shui henkisenä, tasapainottavana kappaleena, täydentämään mun eilisiä unelmatreffejä: Mieletön nainen vs. Mieletön pano. Toisesta on luovuttava jokatapauksessa, mutta maailman suuri kysymys onkin, missä vaiheessa on oikea hetki? Koska on liian aikaisin? Koska on liian myöhään?!
** Aleksi
torstai 4. heinäkuuta 2013
Kasvukipuja
Kerroin maanantaina tulevista treffeistä erään Tärkeän kanssa. Valitettavasti treffit peruuntuivat, mutta en oo vielä luovuttanut kyseisen miehen suhteen. Toivon, että me vielä tavattais. Sillä on vaikea elämäntilanne, myöskin vasta eronnut, ja lapsiakin on. No äkkiäkös mulle tuli muuta ohjelmaa sitten eilen, kun Aleksi tarvitsi lapsenvahtia treffien ajaksi ;) Tottakai mä autan ystävää hädässä. Kun olin saanut lapsen nukkumaan, aloin viestailemaan yhden kivan Fiksun kanssa. Fiksu pyysi mua heti samana iltana luokseen. Sanoin, että puolenyön aikaan pääsen lastenhoitokeikalta. Katsoin itseäni peilistä miettien "kehtaanko mä mennä tän näköisenä?". Väsytti, ihan pirusti. Mut kerrankos sitä eletään. Ja onneksi Aleksin jääkaapista löytyi energiajuoma... Päätin sitten lähteä yöllisille treffeille arki-iltana! Laitoin Aleksille viestin, et mä lähden tästä sit treffeille. Se vastas, että ne tulee mahdollisimman nopeasti. ;) Fiksu oli oikeastikin fiksu, tosi asiallinen ja mukava, mutta ehkä vähän liian jäykkä mun makuun. Tykkään rennoista, hassuista ja nauravaisista miehistä. Sellainen mäkin olen. Parin tunnin päästä mua alkoi väsyttämään ihan järkyttävästi, ja se pyysi mua viereensä nukkumaan. Ihan vaan nukkumaan. Ja jäinhän mä sitten. En oikein tiennyt olisko pitänyt, koska joku tunne puuttui. Toisaalta oli ihan kiva nukkua jonkun vieressä. Ennen nukkumaanmenoa kiihkeää pussailua. Välillä vähän liiankin kiihkeää, kun sen kieli oli mun kurkussa.. Yäk. Olin kyllä tehnyt mieli seksiä, mutta kirotut menkat esti. Päätin, että tätä mä testaan vielä joskus. Hyväkroppainen mies, tottakai mä haluan siltä seksiä, vaikka mitään vakavampaa en haluaiskaan. Aamulla se lähti töihin ja mä kotiini vielä hetkeksi nukkumaan. Ymmärsin, että se haluaa nähdä mua vielä. :)
Tänään päivä kului kivasti kaupungilla ja lounaalla hyvän ystävän kanssa. Kotona sain jopa siivottua, ennen kuin mun luokse saapui eräs tärkeä vakkaripano. Annetaan hänelle lempinimeksi Kroppa. Hyvävartaloinen ja muutenkin erittäin hyvännäköinen ja hyvä tyyppi. Ollaan tapailtu seksin merkeissä jo monta kuukautta. Kroppa on varattu, ja mulle tärkeä siksi, koska se on saanut mun itsetunnon ihan uusiin ulottuvuuksiin. Se haluaa mua ihan mielettömästi, kehuu mun joka kohtaa, ja huomioi mut aika kokonaisvaltaisesti. Seksi on TODELLA hyvää. Koska se on varattu, nähdään aina kun ehditään. Välillä joka viikko, välillä on pidempi tauko. Nyt oli pidempi tauko takana ja sen kyllä huomasi molemmista. Molempia panetti ihan järkyttävästi, ja koska mä olen aloittanut e-pillerit, niin ei tarvittu kumia. Luoja, mikä fiilis. NIIN paljon parempaa. Varsinkin miehen mielestä ;).
Kun Kroppa lähti, todellisuus iski. Vapaa ilta. Siis ihan oikeasti vapaa ilta. Mä en oo ollut kotona eron jälkeen kovinkaan paljon, koska en pysty siihen. Mutta nyt tuli ekaa kertaa fiilis siitä, miten ihanaa että saan vaan olla. Oon siivonnut, ja saan oikeasti vaan olla. Ja huomenna nukkua pitkään. En muista, koska viimeksi se olis ollut mahdollista. Kun oon kotona, huomaan ajatuksien vaeltelevan kovasti. Tunnustelen mun fiiliksiä ja tunteita. Harmikseni tunnustan, että seksi ei enää tuota samaa mielihyvää. Siitä on tullut jotenkin tosi arkipäiväistä. Seksi on ihmisen perustarve, siinä missä nukkuminen ja syöminen. Ei kai se sen kummemmalta kuulukaan tuntua, vai? Mut ei tää tyydytä loppupeleissä niitä henkisiä tarpeita, joita ihmisellä on. Mä haluan rakastua. Ja harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa. Oman rakkaan kanssa. Mulla on myös ihan mieletön vauvakuume, mutta en todellakaan ryhdy yksin vanhemmaksi. Ehei, ei oo mun juttu.
Radiosta soi hetki sitten biisi, jota en oo pystynyt kuuntelemaan puoleen vuoteen. Biisi, joka muistuttaa mun ja exän häistä. Vaihdanko kanavaa vai kuuntelenko? "Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä, huuda sun äänihuulet rikki ja poikki..." Tunteita ei voi paeta. Eikä biisejä, jotka niitä herättää. Tunteet on tunnettava, ja suru on surtava nyt, ettei se kummittele joskus. Muutama kyynel vierähtää poskelle, mutten sentään itke hysteerisesti niinkuin vielä kuukausi sitten. Biisi loppui ja vaihdoin kanavaa. Sieltä tuli yllättäen toinen biisi, joka on saanut mut itkemään hysteerisesti. "En vaihtais sekuntiakaan, en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui en kirkonkelloja..." Mäkään en vaihtais mitään mun ja exän suhteesta. Mä muistan kuin eilisen meidän ensitreffit, ensimmäiset "mä rakastan sua" -sanat, ensimmäisen suudelman, meidän jokaisen kodin, kaikki joulut ja synttärit, hääpäivän, kaikki tuhannet tunnit ja miljardit sekunnit jotka naurettiin ja rakastettiin. Enkä mä vaihtais sekuntiakaan. Edes huonoja sekunteja, koska ilman niitä mä en ois se, millainen olen tänä päivänä.
Nyt onkin kasvukipujen aika. Mä joudun opettelemaan kaiken alusta. Ehkä seksi eri miesten kanssa vähän lieventää kipuilua. Tai sitten ei..
- Minttu
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Kolme kakkoseen, nyt!
Tunne vain vahvistuu entisestään. Mikään ei tunnu miltään, ja paine jonkin mahtavan kokemiseen kasvaa päivä päivältä. Kaikki on vaan tavallista, jopa pitkästyttävää. Pari valopilkkua viime päiviltä kuitenkin on. H2, Ei pelkästään laphalaisen puheensa takia, vaan myös käskystä upottaa heti kättelyssä kolme sormea kakkoseen, nyt heti. Öh, selvä, kun kerran käsketään - ei se multa ole pois. Hämmentävää tyypissä oli, että kaiken romanttisen auringonlaskuun moottoripyöräilyn ja rantakävelyn jälkeen kaiken siveellisyyden alta paljastuikin sm-henkinen hirviö. Loppu hyvin, kaikki hyvin, kun sai jotain extremeä? Ei. Varmasti olisi saanut työntää vaikka henkarinkin hanuriin jos vaan olisin halunnut, ja H2 olisi vaan tykännyt. Ei vaan iskenyt, oikein mikään. Joku "odottelen lomaa alkavaksi" -masennus varmaan. H2 jää varmaan historiaan tyyppinä, joka oli mun elämäni ensimmäinen "yhden illan juttu", toivottavasti myös viimeinen.
Piiloudun moisten tekosyiden taakse, vaikka oikeasti en halua myöntää että kaipaan rakkautta, ja sen mukanaan tuomaa seksiä tunteilla. Onneen ei vaan ole oikotietä, eikä tämä merien kyntäminen auta taatusti asiaa, ainakaan henkisesti. Näin pysyy edes jossain määrin järjissään, saamalla saaden hetkellisen tyydytyksen myös mentaalipuolelle. Muuan kaverini, joka kävi juuri huiman eroprosessin läpi ajautuen lopulta vetämään lääkkeitä masennukseensa analysoi tilanteen hienosti: "Elämässä on pieni hetki jolloin kaikki on hyvin: silloin kun nalli on juuri laukeamassa kotisohvalla pornoa katsoessa." Naurahdin ymmärtävästi. Sain takaisin vakavan tuijotuksen, kaveria loukattuani. Viesti meni perille. Yksinäisyys tekee ihmisen hulluksi.
Paljastusten aika. Mä olen jotenkin mieltynyt L / XL / XXL kokoisiin naisiin. Taustalla on varmaan joku analogia moottoriurheilun historiasta: "Mikä tehoissa hävitään, se Hanskalla paikataan". Lähtökohtaisesti isohko nainen tietää (alitajuisesti ?), että hänen pitää olla äärimmäisen heittäytyvä, teknisesti taitava, äärimmäisen innokas ollakseen mukana markkinavertailussa, kun jaetaan paikkoja luolamiestaistossa pissavehkeiden hankaamiseen. Parhaimmillaan nainen on, kun hän on mestari kaikissa em. ominaisuuksissa. Kookkaammissa naisissa on myös harvemmin mulkkuja, omaan napaan tuijottajia, besserwissereitä tai muuten vaan koppavia yksilöitä. Myös markkinat ovat suuremmat ja "helpommat", kun en havittele 50kg pintaliitäjää maisterin tutkinnolla ja parilla manikyyrillä.
Eilen, mun treenien jälkeen, grillattiin Mintun kanssa ja "moralisoitiin" toisiamme. Parin tunnin mentaaliharjoitus teki hyvää sählytreenien jälkeen. Mintun lähdettyä kotiin laitoin viestin uusvanhalle ystävälleni M2:lle, josko hän haluaisi tulla illalla vielä käymään, vaikka kello hakkaisikin jo lähelle puolta yötä hänen päästyä paikalle. Lupasi tulla tänne (ja täällä).
M2 ansaitsee oman kappaleen. Sinkkuuntumiseni jälkeen isommat haavat nuoltuani sain itseäni niskasta kiinni ja raahasin itseni paikalliseen yökerhoon joitain kuukausia sitten. Ilta päättyi siihen että heräsin viehkeän blondin vierestä paikallisesta lähiöstä pari tuntia nukkuneena. Hän luuli saavansa munaa, ja minä pillua. Loppujen lopuksi koko hankkeesta ei tullut mitään, mun päässä kun pyöri ero niin tuoreena. Noloa kuin Idolsin alkukarsinnat, mutta ymmärrettävää. Sattuneesta syystä ei M2sta sittemmin kuulunut, olinhan jättänyt hänen nuolemaan näppejään, kirjaimellisesti. Pari kolme kuukautta myöhemmin (viime keskiviikkona) sama baari, tiskillä sama naama, M2. Iloinen jälleennäkeminen: baari-ilta yhdessä, jatkot, yhteinen yö ja torstaina samoilla silmillä töihin. M2 on ollut sinkkuna pari vuotta, ja sänkytoiminnan tason katsastettuani voin kyllä ymmärtää miksi. Todella mukava nainen, huumorin kukka kukkii, todella hyvä vartaloa, mutta.. lahnat kuuluu järveen. Toivoin salaa että alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan ja mietin pitääkö tätä koittaa uudestaan. Hän kutsuikin itsensä iltakylään, johon vastasin myöntävästi. Sama olo aamuyöstä hänen vilkuttaessaan ulko-ovella: miksi mun piti ottaa lahnan tilaus vastaan? Sormet kyllä tuoksuivat troolarilta, ja lahna hykerteli tyytyväisenä. Minä en. Jälkeenpäin nostin keskusteluissa kissan pöydälle ja kysyin asenneongelmaa. Selitteenä kuulemma että "hän on vain tottunut että seksissä homma menee näin". Rakentavaa ja ystävällistä kritiiikkiä tunti/pari (kyllä, sen voin tällaisestakin aiheesta tehdä rakentavasti ja kohteliaasti, jopa naiselle!) Hetken jo mietin, että tällaisesta koulimattomasta timantista voi kouluttaa vaikka mitä, mutta näin wanha koira ei ehkä opi uusia temppuja. Olkoon, perkele. Laitetaan huono kiertämään.
Tänään olin sopinut iltatreffit pitkänmatkalaisen kanssa, M3 (Pakko kehittää Mintun suosittelema lempinimi-asetelma, eihän näissä pysy muuten hullukaan mukana, shit.). Paljon pahaa elämässään kokenut M3 on kaikesta huolimatta jotenkin viehättävä persoona. Olin pari viikkoa sitten hänen luonaan reilun vuorokauden, hyvällä menestyksellä. Luonne 9-, asenne 8, toteutus 8. Kelvollinen aihio. Arvosanoihin ei tarkennettavaa tämän illankaan jälkeen. Jotenkin luonnollisempaa, kaiken kaikkiaan, tapaaminen kun oli "jo" toinen. Luonne ja huumorintaju on jotain jumalaista, kikateltiin kun pahaiset teinit, jopa todella aroille asioille. Tällainen on jotain extrahyvää siihen normaaliin puurtamiseen, mitä nykytilanne elämässäni myöten antaa, vaikka sisimmässäni itken verta ymmärtäessäni että kaikki voisi loppujen lopuksi olla niin kovin paljon paremminkin..
Minttu herätti mut tänään uuteen ongelmaan: Mun pitää oikeasti valita kenet mä otan, tyrkkyjä kun oli tällekin päivälle kolme: M3, M2 ja K. Kenellekään kirjoittamatta/soittamatta. Joku voisi ajatella ongelman olevan positiivinen, minä en.
** Aleksi
Piiloudun moisten tekosyiden taakse, vaikka oikeasti en halua myöntää että kaipaan rakkautta, ja sen mukanaan tuomaa seksiä tunteilla. Onneen ei vaan ole oikotietä, eikä tämä merien kyntäminen auta taatusti asiaa, ainakaan henkisesti. Näin pysyy edes jossain määrin järjissään, saamalla saaden hetkellisen tyydytyksen myös mentaalipuolelle. Muuan kaverini, joka kävi juuri huiman eroprosessin läpi ajautuen lopulta vetämään lääkkeitä masennukseensa analysoi tilanteen hienosti: "Elämässä on pieni hetki jolloin kaikki on hyvin: silloin kun nalli on juuri laukeamassa kotisohvalla pornoa katsoessa." Naurahdin ymmärtävästi. Sain takaisin vakavan tuijotuksen, kaveria loukattuani. Viesti meni perille. Yksinäisyys tekee ihmisen hulluksi.
Paljastusten aika. Mä olen jotenkin mieltynyt L / XL / XXL kokoisiin naisiin. Taustalla on varmaan joku analogia moottoriurheilun historiasta: "Mikä tehoissa hävitään, se Hanskalla paikataan". Lähtökohtaisesti isohko nainen tietää (alitajuisesti ?), että hänen pitää olla äärimmäisen heittäytyvä, teknisesti taitava, äärimmäisen innokas ollakseen mukana markkinavertailussa, kun jaetaan paikkoja luolamiestaistossa pissavehkeiden hankaamiseen. Parhaimmillaan nainen on, kun hän on mestari kaikissa em. ominaisuuksissa. Kookkaammissa naisissa on myös harvemmin mulkkuja, omaan napaan tuijottajia, besserwissereitä tai muuten vaan koppavia yksilöitä. Myös markkinat ovat suuremmat ja "helpommat", kun en havittele 50kg pintaliitäjää maisterin tutkinnolla ja parilla manikyyrillä.
Eilen, mun treenien jälkeen, grillattiin Mintun kanssa ja "moralisoitiin" toisiamme. Parin tunnin mentaaliharjoitus teki hyvää sählytreenien jälkeen. Mintun lähdettyä kotiin laitoin viestin uusvanhalle ystävälleni M2:lle, josko hän haluaisi tulla illalla vielä käymään, vaikka kello hakkaisikin jo lähelle puolta yötä hänen päästyä paikalle. Lupasi tulla tänne (ja täällä).
M2 ansaitsee oman kappaleen. Sinkkuuntumiseni jälkeen isommat haavat nuoltuani sain itseäni niskasta kiinni ja raahasin itseni paikalliseen yökerhoon joitain kuukausia sitten. Ilta päättyi siihen että heräsin viehkeän blondin vierestä paikallisesta lähiöstä pari tuntia nukkuneena. Hän luuli saavansa munaa, ja minä pillua. Loppujen lopuksi koko hankkeesta ei tullut mitään, mun päässä kun pyöri ero niin tuoreena. Noloa kuin Idolsin alkukarsinnat, mutta ymmärrettävää. Sattuneesta syystä ei M2sta sittemmin kuulunut, olinhan jättänyt hänen nuolemaan näppejään, kirjaimellisesti. Pari kolme kuukautta myöhemmin (viime keskiviikkona) sama baari, tiskillä sama naama, M2. Iloinen jälleennäkeminen: baari-ilta yhdessä, jatkot, yhteinen yö ja torstaina samoilla silmillä töihin. M2 on ollut sinkkuna pari vuotta, ja sänkytoiminnan tason katsastettuani voin kyllä ymmärtää miksi. Todella mukava nainen, huumorin kukka kukkii, todella hyvä vartaloa, mutta.. lahnat kuuluu järveen. Toivoin salaa että alkoholilla olisi ollut osuutta asiaan ja mietin pitääkö tätä koittaa uudestaan. Hän kutsuikin itsensä iltakylään, johon vastasin myöntävästi. Sama olo aamuyöstä hänen vilkuttaessaan ulko-ovella: miksi mun piti ottaa lahnan tilaus vastaan? Sormet kyllä tuoksuivat troolarilta, ja lahna hykerteli tyytyväisenä. Minä en. Jälkeenpäin nostin keskusteluissa kissan pöydälle ja kysyin asenneongelmaa. Selitteenä kuulemma että "hän on vain tottunut että seksissä homma menee näin". Rakentavaa ja ystävällistä kritiiikkiä tunti/pari (kyllä, sen voin tällaisestakin aiheesta tehdä rakentavasti ja kohteliaasti, jopa naiselle!) Hetken jo mietin, että tällaisesta koulimattomasta timantista voi kouluttaa vaikka mitä, mutta näin wanha koira ei ehkä opi uusia temppuja. Olkoon, perkele. Laitetaan huono kiertämään.
Tänään olin sopinut iltatreffit pitkänmatkalaisen kanssa, M3 (Pakko kehittää Mintun suosittelema lempinimi-asetelma, eihän näissä pysy muuten hullukaan mukana, shit.). Paljon pahaa elämässään kokenut M3 on kaikesta huolimatta jotenkin viehättävä persoona. Olin pari viikkoa sitten hänen luonaan reilun vuorokauden, hyvällä menestyksellä. Luonne 9-, asenne 8, toteutus 8. Kelvollinen aihio. Arvosanoihin ei tarkennettavaa tämän illankaan jälkeen. Jotenkin luonnollisempaa, kaiken kaikkiaan, tapaaminen kun oli "jo" toinen. Luonne ja huumorintaju on jotain jumalaista, kikateltiin kun pahaiset teinit, jopa todella aroille asioille. Tällainen on jotain extrahyvää siihen normaaliin puurtamiseen, mitä nykytilanne elämässäni myöten antaa, vaikka sisimmässäni itken verta ymmärtäessäni että kaikki voisi loppujen lopuksi olla niin kovin paljon paremminkin..
Minttu herätti mut tänään uuteen ongelmaan: Mun pitää oikeasti valita kenet mä otan, tyrkkyjä kun oli tällekin päivälle kolme: M3, M2 ja K. Kenellekään kirjoittamatta/soittamatta. Joku voisi ajatella ongelman olevan positiivinen, minä en.
** Aleksi
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Helppo ja vapaa pano tänne, kiitos!
Monenlaista on mahtunut viime päiviin, ja toisaalta taas ei hirveästi mitään. Olin niillä treffeillä tosiaan viime viikolla. Mitään ennakkokäsitystä mulla ei juurikaan ollut miehestä. Enkä mä tiedä, oliko ne oikeasti treffit vaan ehkä enemmänkin sellainen katselmus millainen tyyppi toinen on :D Ehkä vähän nolottaa sanoa, mutta kaikki muut tapaamiset on aina päätyneet seksiin. No täähän oli tarkoituksella sovittu kaupungille, koska mä haluan myös oppia tutustumaan ihmiseen ensin ja sitten vasta miettiä, haluanko edes seksiä kyseisen miehen kanssa. No viime viikkoinen oli päällisin puolin tosi positiivinen kokemus. Söpö (=siniset silmät ja hymykuopat), urheilullinen, fiksu ja asiallinen. Mutta ehkei niin huumorintajuinen ja lapsenmielinen kun mä, tai ainakaan se ei käynyt ilmi (toisaalta en mäkään näytä sitä puolta itsestäni kaikille/vieraille). Kaikki meni ihan jees, mutta joku vetovoima puuttui. Voihan olla, että vetovoimaa tulis jos tutustuis paremmin, mutta esim. mä en välttämättä näytä olevani kiinnostunut, ellei toinen näytä sitä ensin. Eikä kyseinen mies ainakaan näyttänyt sitä. Tuskin nähdään uudestaan, eikä olla oltu yhteydessä, mutta otin sen hyvänä treffiharjoituksena ;).
Mä käyttäydyn "treffeillä" hyvin eri tavalla, riippuu tosi paljon toisesta ihmisestä. Mä jännitän ja oon epävama, vaikka sitä ei (kuulemma) huomaa. Mutta en osaa antaa itsestäni kaikkea, ja se on harmi, koska moni voi tehdä johtopäätöksen musta ihmisenä väärin perustein (=vaikutan ehkä tylsältä tai hiljaiselta, mitä en ole :D). Sen takia musta on kivempi tutustua ensin kirjoittelemalla toisen kanssa.
Torstai-iltana mua panetti ihan järkyttävästi. Edelliskerrasta kolme päivää Ihanan Miehen kanssa = varma puutostila! Mä tajusin, et mä oikeesti tarvitsen JONKUN läheltä vakkaripanoksi. Koska mun vakkaripanot on varattuja, niin niille sopii nähdä liian harvoin (+ muutenkin tarkkaan etukäteen sovitusti) niin joku helppo, saatavilla oleva sinkku läheltä olis jotain mahtavaa. Ja sellaisen mä löysinkin! Tosin, en oo testannut sitä vielä ;) Mutta ollaan paljon kirjoiteltu ja vaikuttaa tähän mennessä _todella_ hyvältä nimenomaan panokaveriksi. Olis ihan mieletöntä saada oikeasti seksiä just silloin, kun oikeasti haluaa. Eilen mun piti nähdä tää mun lähellä asuva helppo pano, mutta olin illalla niin väsynyt ja itkuinen, kun iski hirveä ikävä exää kohtaan. Kipuilua, edelleen, erosta toipuminen kestää vaan niin kauan.
Joku lukija saattaa tarttua tuohon, että mun vakkaripanot on varattuja. Joo, mä kuitenkin olen sinkku, ja vapaa harrastamaan seksiä kenen tahansa kanssa, joten mun mielestä on varattujen miesten päätös etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta. Ja kyllä mä myös ymmärrän hyvin syyt, koska ei kukaan ihminen kykene elämään seksittömässä suhteessa, mulla on siitä monen vuoden omakohtainen kokemus. Seksuaalisuus kuitenkin on niin iso osa ihmistä, että mun mielestä on väärin tehdä päätös seksittömyydestä sen toisenKIN puolesta. Eihän seksiä haluavalla ole muuta vaihtoehtoa, kuin elää ilman (=johon varmaan kukaan mies ei suostu tai pysty vaikka kuinka väittää) tai etsiä seksiä suhteen ulkopuolelta. Ja omalla tavallaanhan seksistä kieltäytyminen on myös vallankäyttöä, ellei oikeasti hyvää syytä seksittömyydelle ole (kuten vaikea masennus tai joku sairaus). Ehkä moraalisesti pitäis tuntua väärältä, mutta musta tuntuu itse asiassa aika hyvältä se, että varatut miehet haluavat mua, ja suunnittelevat aikataulunsa sen mukaan, että ehtivät välillä mun luokse. Enkä mä edes osaa potea morkkista siitä...
Keskiviikkona mulla on treffit yhden Tärkeän kanssa. Se on jotenkin saanut mun pään sekaisin, jollain tavalla. Ja tapaamista ollaan suunniteltu kohta kuukausi, joten todellakin mä odotan sitä. Huh! Mä toivon, että saan tutustua siihen, saan läheisyyttä, todennäköisesti seksiäkin, ja olis vaan hyvä olla henkisesti sen kanssa. Jännittää ihan mielettömästi!
Nyt nauttimaan kesäpäivästä rannalle :)
-Minttu
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Ex
Exän kohtaaminen on ollut pitkään eron jälkeenkin hankala tilanne. Näin useamman kuukaudenkin jälkeen mä koen hänet kuitenkin edelleen ulkoisesti viehättävänä ja mun silmääni jopa täydellisen muodokkaana. Tiedän mistä ja miten mua pitää tyydyttää, ja hän tietää sen myös. Kaikki oli - ainakin fyysisellä tasolla - hyvin, ennenkuin mun pikku perheidyllini räjähti silmille hänen jäädessään kiinni pettämisestä kevättalvella. Toisaalta toisen pettämisestä haluaisi kuulla vain "Mä olen pettänyt sua, oon pahoillani" - toisaalta sitä haluaa tietää AIVAN jokaisen yksityiskohdan, ihan jokaisen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että tuo ensimmäinen vaihtoehto todellakin olisi ollut mulle se oikea. Olisinpa vaan ymmärtänyt jättää yksityiskohdat kaivamatta, tyytyä siihen epätietoisuuteen ja hyväksyä että peruuttamaton on tapahtunut. Halutko sä (perkeleen onnellisessa parisuhteessa elävä lukija) lukea nykymaailman naamakirjakeskusteluista rakkaasi jälkipuinteja, joissa käsitellään asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti uuden rakastajan kanssa:
"Kulta, haluatko sä enskerrallakin laueta mun kasvoille ?"
"Ihanaa kun sä olet 10cm pidempi kuin mun mieheni ja teet todella fyysistä työtä.. sä oot myös niin paljon parempi panemaan mua"
"Saanhan polvistua myös huomenna eteesi, imemään rakkautta kyrvästäsi, toisenkin kerran"
"Meidän pitäis oikeasti käyttää kumia.."
Näitä riittää, loputtomasti. Itsesääli on hirveä asia, ja faktat pitäisi ymmärtää erottaa ensirakastumisen hekumasta, olkoonkin että minulla ei ollut osaa eikä arpaa noissa keskusteluissa, paitsi negatiivisena vertailukohtana.
Mä olen ylipäänsä maailman viimeinen ihminen tässä maailmassa, joka kannattaa oikeasti suututtaa. Pitkävihaisuuteni kestää kauemmin kuin lehdet puissa ja lumet maassa. Osatakseen satuttaa toista, pitää oikeasti tietää mikä toiselle on tärkeää - jokaiselle jokin on Maailman tärkein asia. Fyysinen satuttaminen on turhaa, väliaikaista ja laitonta. Kaikesta pettymyksestä, turhautumisesta, tuskasta ja surullisuudesta huolimatta, mä en sotaa aloita, mä lopetan sen. Kaiken kaikkiaan, tästä mun valmistautumisesta meidän menneen parisuhteen (mahdollisesti) tulevaan henkiseen sotaan saisi täysimittaisen elokuvatrilogian, ainakin. Henkiseen nöyryytykseen valmistautuminen on varmaan mulla jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus, vaikka olenkin ehjästä, konservatiivisesta ja hyvän kasvatuksen perheestä. Rakastan perhettäni ylipäänsä todellakin paljon - olenhan saanut sieltä aina tukea sitä tarvitessani aikuiseksi kasvun tiellä. Taustalla varmasti myös vuosia jatkunut koulukiusattuna oleminen. Mene ja tiedä. Lopputulemana kaikkien kolhujen ja vuosien jälkeen musta on kuitenkin tullut (ihme kyllä!) sosiaalinen, puhelias, iloinen ja suorasanainen tyyppi. Kaikkea muuta kuin ujo ja hiljainen. Jokaisella on luurankonsa kaapissa. Omani juuri heitin kaapistani teidän luettavakseni, olkaa hyvä.
Takaisin exään. Menen hakemaan rakasta lasta hänen luotaan tänään, ja tiedän että hän tulee vinkumaan multa anteeksiantoa (taas) kaiken tekemänsä jälkeen. Mä olenkin varustautunut, etten ole helposti vedettävissä mukaan tuohon fysiikan maailmaan, exä kun tietää että mä lähden NIIN helposti mukaan: mä olen sopinut H:n kanssa suuhoidon ko. kaupunkia edeltävälle huoltoasemalle. Punaposkisena, juuri tyydytettynä, ex saattaa luulla mun ujostelevan ja harmittelen hänen näkemistään.
Ehkä tämäkin on osaltaan sitä henkistä häpäisyä, jolla mä kasvatan itseäni tämän kaiken yli. Sairastako? Aivan varmasti. Eli jatkossa on sun päätös joko lopettaa mun elämäni seuraaminen blogia seuraten - tai sitten jatkaa ollaksesi Stalker ja katsoa mitä tämä "hullu" vielä keksii ?! Moraalitonta ja hirveää? Jep.
** Aleksi
"Kulta, haluatko sä enskerrallakin laueta mun kasvoille ?"
"Ihanaa kun sä olet 10cm pidempi kuin mun mieheni ja teet todella fyysistä työtä.. sä oot myös niin paljon parempi panemaan mua"
"Saanhan polvistua myös huomenna eteesi, imemään rakkautta kyrvästäsi, toisenkin kerran"
"Meidän pitäis oikeasti käyttää kumia.."
Näitä riittää, loputtomasti. Itsesääli on hirveä asia, ja faktat pitäisi ymmärtää erottaa ensirakastumisen hekumasta, olkoonkin että minulla ei ollut osaa eikä arpaa noissa keskusteluissa, paitsi negatiivisena vertailukohtana.
Mä olen ylipäänsä maailman viimeinen ihminen tässä maailmassa, joka kannattaa oikeasti suututtaa. Pitkävihaisuuteni kestää kauemmin kuin lehdet puissa ja lumet maassa. Osatakseen satuttaa toista, pitää oikeasti tietää mikä toiselle on tärkeää - jokaiselle jokin on Maailman tärkein asia. Fyysinen satuttaminen on turhaa, väliaikaista ja laitonta. Kaikesta pettymyksestä, turhautumisesta, tuskasta ja surullisuudesta huolimatta, mä en sotaa aloita, mä lopetan sen. Kaiken kaikkiaan, tästä mun valmistautumisesta meidän menneen parisuhteen (mahdollisesti) tulevaan henkiseen sotaan saisi täysimittaisen elokuvatrilogian, ainakin. Henkiseen nöyryytykseen valmistautuminen on varmaan mulla jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus, vaikka olenkin ehjästä, konservatiivisesta ja hyvän kasvatuksen perheestä. Rakastan perhettäni ylipäänsä todellakin paljon - olenhan saanut sieltä aina tukea sitä tarvitessani aikuiseksi kasvun tiellä. Taustalla varmasti myös vuosia jatkunut koulukiusattuna oleminen. Mene ja tiedä. Lopputulemana kaikkien kolhujen ja vuosien jälkeen musta on kuitenkin tullut (ihme kyllä!) sosiaalinen, puhelias, iloinen ja suorasanainen tyyppi. Kaikkea muuta kuin ujo ja hiljainen. Jokaisella on luurankonsa kaapissa. Omani juuri heitin kaapistani teidän luettavakseni, olkaa hyvä.
Takaisin exään. Menen hakemaan rakasta lasta hänen luotaan tänään, ja tiedän että hän tulee vinkumaan multa anteeksiantoa (taas) kaiken tekemänsä jälkeen. Mä olenkin varustautunut, etten ole helposti vedettävissä mukaan tuohon fysiikan maailmaan, exä kun tietää että mä lähden NIIN helposti mukaan: mä olen sopinut H:n kanssa suuhoidon ko. kaupunkia edeltävälle huoltoasemalle. Punaposkisena, juuri tyydytettynä, ex saattaa luulla mun ujostelevan ja harmittelen hänen näkemistään.
Ehkä tämäkin on osaltaan sitä henkistä häpäisyä, jolla mä kasvatan itseäni tämän kaiken yli. Sairastako? Aivan varmasti. Eli jatkossa on sun päätös joko lopettaa mun elämäni seuraaminen blogia seuraten - tai sitten jatkaa ollaksesi Stalker ja katsoa mitä tämä "hullu" vielä keksii ?! Moraalitonta ja hirveää? Jep.
** Aleksi
torstai 27. kesäkuuta 2013
Minuuttipeliä ja äänenavausta
Rakas päiväkirja..
Oltiin eilen tosiaan J:n kanssa syömässä. Hengenravintoa isosti, ei fysiikkaa - vieläkään. Edellisestä suullisesta esityksestä J:n kanssa on varmaan jo 2vk. Kiehtoisi ajatus, mutta on ollut kiirettä (lue: tyhjiä kasseja). Tarjouskin on voimassa kestona, mutta jätän väliin, vaikka asiaa ehdotetaan. Pikkusuolaisesta käy tänään possuleikkeet. Käy tämäkin, kalaa kun on syöty viime päivinä hyvinkin ahkerasti. Naurua, maailmanparannusta, hekottelua, tylytystä ja pohdiskelua. Melkein kuin parisuhteessa. Mutta ei, J on enemmän. J on Ystävä, isolla Y:llä.
K haluaa realisoida vaatimuksensa iltapäiväisestä kahvittelusta, sanoo tulevansa klo15. Damn, taas lyhyt työpäivä. Päiväkahvisessioon todellakin sopisi wanha mainos "Gevalia, kutsumattomille vieraille". Ei sillä, tykkään todella kun K kutsuu itsensä. Sitä vaan tuntee itsensä halutuksi. Tärkeäksi ja jotenkin.. hmm.. erityiseksi. Miehisyyskin kokee taas sivelyä: läpeensä tyytyväinen (kirjaimellisesti) K ilmoittaa aikansa kouristeltuaan seonneensa neljännen kohdalla. Myönnettäköön, että sekosin antaessani kyllä itsekin, vaikka tykkäänkin olla todella kartalla ja ajantasalla, tilanteen herrana - millä työnnöllä toinen orgasminsa saa. Se oli nyt vaan yhtä "huutoa", sellaista hyvää, luolamiesmäistä ulvontaa. En ehkä edes muista, että toinen olisi mun kanssa koskaan kokenut sarjaorgasmien ihmettä. Like +1, samoin K. Kesähiki meinasi vallata oman miehisyyden uskoni, mutta ahnas suu ja liukas nyrkki teki ihmeitä, kaikesta helkkarin helteestä huolimatta. Hetken työstettyään K hyppäsi päälle ja päästi kiimassaan suustaan kaiken pervon sanakirjan sisällön mitä mä tiedän (ei se kyllä mikään wanha testamentti ole, mun maailmassani muutenkaan). Kummallista oli, etten mä tuntenut hetkeäkään että K on treenannut nää kaikki fraasit, vaan musta tuntui oikeasti että nää tuli sydämestä. En valita, taaskaan. K on hyvä, piste. Sopivasti ajoissa varoittaen ehti vielä hyppäämään poiskin, ett ehti nauttimaan loppuun, lempeästi runkaten. Hipsutusta, juttelua, hymyilyä, naureskelua. Siitä on hyvä (parisuhteeton) seksi tehty. Eri tarina sitten, kun puidaan syvemmin mitä on Oikeasti Hyvä Seksi. Nyt ei vaan ole sen pohdinnan hetki.
Suihkun kautta kauppaan ja mökille. Kaupasta tuurilla mukaan mitä mun tuleva mökkivieraani syö ehkä, parhaalla arvauksella ja toivottavasti. Allergioita? Nääh, tuskin. Grillattavaa, maitoa, siideriä, pari lonkkua vähän salaatteja ja leipää. Näillä saadaan sisältöä masuun, että "jaksaa heilua".
n. klo20 H löytää melkein perille, Googlemapsin jeesatessa. Paikka kun on aavistuksen kryptinen. Pikku myöhästyminen sopii mulle, niin ehdin hyvin kantamaan saunavedet. Tunnelma meinaa vähän kiristyä kun se on mun vika, ettei perille löydetä heti. Naiselliset piirteet pinnassa, huoh.
No, tuumasta toimeen. Juttelua, ihan niinkuin asiaan kuuluvasti, mutta kuitenkin.. jotenkin ehkä väkinäisesti. Molemmat tietää että seksiä pitää saada. Mulla ei mitään huutavaa tarvetta kylläkään, K:n suullinen esitys painaa edelleen, hyvällä tavalla. H ei armoa tunne, vaan multa pitää nalli saada ulos ennenkuin mennään saunaa lämmittämään. Selvä. Tykkään "nyt perkele mennään" -asenteesta, tässäkin tapauksessa. H The Punapää on maineen veroinen. Uhmakas ja helkkarin ahne. Nieleeköhän se varsineen päivineen, melkeen pelottaa. Päätän kyllä vähän naidakin.. ja mitvit.. apua, mitä täällä tapahtuu, huutaa kuin palosireeni ? Sattuu ? Menee huonosti? Ampiainen sängyssä? Sattuuks kyrpä noin paljon ?! Kaikkeen tähän tulee vastaus kun hädässä lopetan kahdeksi sekunniksi: "Pane mua perkele lisää!" Ai, se tekee NOIN hyvää.. selvä. Kummallinen nainen, tämäkin. Noh, onneks ollaan mökillä, keskellä ei-yhtään-mitään, niin kyllähän tänne ääntä mahtuu. Itseasiassa, innostun oikein kokeilemaan paljonko sitä sireeniä riittää.. ja riittäähän sitä! Tää on itseasiassa aika kivaa :). Meidän vokaalien stemmat ei vaan oikein toimi kun mun lauetessa tenori ei toimi sopraanon kanssa. Pitää treenata, muutakin kun äänialoja. Ensikerralla tuo suu muuten pannaan tukkoon, kirjaimellisesti.
Kello22, saunaa, juttelua, maailmanparannus edellisistä suhteista. Eräänlaista historioiden vertailua. Miten meistä on tullut tällaisia, miksi me halutaan tällaisia asioita, sekä fyysisesti, että henkisesti. Mitä vapaus merkitsee, mitä se on mahdollistanut jne. Työhistorioiden läpikäynti, omat positioit yrityksissämme, kehittymismahdollisuudet, kollegat, pomot. Kaikki haukutaan. Melkein kuin parisuhde, mutta ei kuitenkaan. Tää kaikki on kuitenkin aina samaa, sellaista.. alkututustumista. Samaa kaavaa voi käyttää keskustelusisältöön koska tahansa, kenen tahansa kanssa, ja se on silti luonnollista, muka. Sitä samaa kun teininä harrastettiin posket punasena käsi kädessä, kun "oli niin noloa". Nyt, 20v myöhemmin, samat keskustelut, posket punasena kiimaisesta seksistä, eikä yhtään nolona. Sosiaalisella kehittymisellä ei varmaan tarkoiteta koulussa ihan tätä.. Lopulta grillausta ja masut täynnä nukkumaan parisänkyyn, johonkin käsittämättömään lusikka-haarukka-kauha-kuorimapuukko -asentoon. Tykkään.
Aamulla kiirellä pystyyn ja kumpikin suuntiimme, töihin. Hymyillen. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka, niinkuin Minttukin totesi, tästä puuttuu se jokin. Allekirjoitan "kollegan" näkemyksen. Parisuhde on suhteettoman vaikea asia.
** Aleksi
Oltiin eilen tosiaan J:n kanssa syömässä. Hengenravintoa isosti, ei fysiikkaa - vieläkään. Edellisestä suullisesta esityksestä J:n kanssa on varmaan jo 2vk. Kiehtoisi ajatus, mutta on ollut kiirettä (lue: tyhjiä kasseja). Tarjouskin on voimassa kestona, mutta jätän väliin, vaikka asiaa ehdotetaan. Pikkusuolaisesta käy tänään possuleikkeet. Käy tämäkin, kalaa kun on syöty viime päivinä hyvinkin ahkerasti. Naurua, maailmanparannusta, hekottelua, tylytystä ja pohdiskelua. Melkein kuin parisuhteessa. Mutta ei, J on enemmän. J on Ystävä, isolla Y:llä.
K haluaa realisoida vaatimuksensa iltapäiväisestä kahvittelusta, sanoo tulevansa klo15. Damn, taas lyhyt työpäivä. Päiväkahvisessioon todellakin sopisi wanha mainos "Gevalia, kutsumattomille vieraille". Ei sillä, tykkään todella kun K kutsuu itsensä. Sitä vaan tuntee itsensä halutuksi. Tärkeäksi ja jotenkin.. hmm.. erityiseksi. Miehisyyskin kokee taas sivelyä: läpeensä tyytyväinen (kirjaimellisesti) K ilmoittaa aikansa kouristeltuaan seonneensa neljännen kohdalla. Myönnettäköön, että sekosin antaessani kyllä itsekin, vaikka tykkäänkin olla todella kartalla ja ajantasalla, tilanteen herrana - millä työnnöllä toinen orgasminsa saa. Se oli nyt vaan yhtä "huutoa", sellaista hyvää, luolamiesmäistä ulvontaa. En ehkä edes muista, että toinen olisi mun kanssa koskaan kokenut sarjaorgasmien ihmettä. Like +1, samoin K. Kesähiki meinasi vallata oman miehisyyden uskoni, mutta ahnas suu ja liukas nyrkki teki ihmeitä, kaikesta helkkarin helteestä huolimatta. Hetken työstettyään K hyppäsi päälle ja päästi kiimassaan suustaan kaiken pervon sanakirjan sisällön mitä mä tiedän (ei se kyllä mikään wanha testamentti ole, mun maailmassani muutenkaan). Kummallista oli, etten mä tuntenut hetkeäkään että K on treenannut nää kaikki fraasit, vaan musta tuntui oikeasti että nää tuli sydämestä. En valita, taaskaan. K on hyvä, piste. Sopivasti ajoissa varoittaen ehti vielä hyppäämään poiskin, ett ehti nauttimaan loppuun, lempeästi runkaten. Hipsutusta, juttelua, hymyilyä, naureskelua. Siitä on hyvä (parisuhteeton) seksi tehty. Eri tarina sitten, kun puidaan syvemmin mitä on Oikeasti Hyvä Seksi. Nyt ei vaan ole sen pohdinnan hetki.
Suihkun kautta kauppaan ja mökille. Kaupasta tuurilla mukaan mitä mun tuleva mökkivieraani syö ehkä, parhaalla arvauksella ja toivottavasti. Allergioita? Nääh, tuskin. Grillattavaa, maitoa, siideriä, pari lonkkua vähän salaatteja ja leipää. Näillä saadaan sisältöä masuun, että "jaksaa heilua".
n. klo20 H löytää melkein perille, Googlemapsin jeesatessa. Paikka kun on aavistuksen kryptinen. Pikku myöhästyminen sopii mulle, niin ehdin hyvin kantamaan saunavedet. Tunnelma meinaa vähän kiristyä kun se on mun vika, ettei perille löydetä heti. Naiselliset piirteet pinnassa, huoh.
No, tuumasta toimeen. Juttelua, ihan niinkuin asiaan kuuluvasti, mutta kuitenkin.. jotenkin ehkä väkinäisesti. Molemmat tietää että seksiä pitää saada. Mulla ei mitään huutavaa tarvetta kylläkään, K:n suullinen esitys painaa edelleen, hyvällä tavalla. H ei armoa tunne, vaan multa pitää nalli saada ulos ennenkuin mennään saunaa lämmittämään. Selvä. Tykkään "nyt perkele mennään" -asenteesta, tässäkin tapauksessa. H The Punapää on maineen veroinen. Uhmakas ja helkkarin ahne. Nieleeköhän se varsineen päivineen, melkeen pelottaa. Päätän kyllä vähän naidakin.. ja mitvit.. apua, mitä täällä tapahtuu, huutaa kuin palosireeni ? Sattuu ? Menee huonosti? Ampiainen sängyssä? Sattuuks kyrpä noin paljon ?! Kaikkeen tähän tulee vastaus kun hädässä lopetan kahdeksi sekunniksi: "Pane mua perkele lisää!" Ai, se tekee NOIN hyvää.. selvä. Kummallinen nainen, tämäkin. Noh, onneks ollaan mökillä, keskellä ei-yhtään-mitään, niin kyllähän tänne ääntä mahtuu. Itseasiassa, innostun oikein kokeilemaan paljonko sitä sireeniä riittää.. ja riittäähän sitä! Tää on itseasiassa aika kivaa :). Meidän vokaalien stemmat ei vaan oikein toimi kun mun lauetessa tenori ei toimi sopraanon kanssa. Pitää treenata, muutakin kun äänialoja. Ensikerralla tuo suu muuten pannaan tukkoon, kirjaimellisesti.
Kello22, saunaa, juttelua, maailmanparannus edellisistä suhteista. Eräänlaista historioiden vertailua. Miten meistä on tullut tällaisia, miksi me halutaan tällaisia asioita, sekä fyysisesti, että henkisesti. Mitä vapaus merkitsee, mitä se on mahdollistanut jne. Työhistorioiden läpikäynti, omat positioit yrityksissämme, kehittymismahdollisuudet, kollegat, pomot. Kaikki haukutaan. Melkein kuin parisuhde, mutta ei kuitenkaan. Tää kaikki on kuitenkin aina samaa, sellaista.. alkututustumista. Samaa kaavaa voi käyttää keskustelusisältöön koska tahansa, kenen tahansa kanssa, ja se on silti luonnollista, muka. Sitä samaa kun teininä harrastettiin posket punasena käsi kädessä, kun "oli niin noloa". Nyt, 20v myöhemmin, samat keskustelut, posket punasena kiimaisesta seksistä, eikä yhtään nolona. Sosiaalisella kehittymisellä ei varmaan tarkoiteta koulussa ihan tätä.. Lopulta grillausta ja masut täynnä nukkumaan parisänkyyn, johonkin käsittämättömään lusikka-haarukka-kauha-kuorimapuukko -asentoon. Tykkään.
Aamulla kiirellä pystyyn ja kumpikin suuntiimme, töihin. Hymyillen. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka, niinkuin Minttukin totesi, tästä puuttuu se jokin. Allekirjoitan "kollegan" näkemyksen. Parisuhde on suhteettoman vaikea asia.
** Aleksi
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Haikeus
Voi huoh. Sunnuntainen PM tekstas mulle tänään. "Voitasko sittenkin nähdä vielä, kun tykkäsin susta ihan hirveesti." Just joo. Sehän siis maanantaina tekstaili, että nähdäänkö vielä, johon sanoin että ei nähdä. Vastasin tänään samaa, et sori mutta en mä halua nähdä enää. PM ilmoitti, et hän ois toivonut uutta mahista ym. En vastannut mitään.
Tänään oon jutellut yhden Kusipään kanssa. :D Se saa olla lempinimensä. Oikeesti, se on todella törkee, suora ja röyhkee, näin alkuun. Naisen kanssa pitää edetä hitaasti, kauniisti ja kohteliaasti. ;) Se olis tullut mun luokse hengailemaan (no seksiähän se olis halunnut) mutta en mä jaksa. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Oon maailman tylsin tänään. Kaikki on huonosti. Masentaa, ahdistaa, on paha mieli ja harmittaa kun en saa mitään aikaiseksi. Yksin elämisen opettelu on niin vaikeeta. Ja henkisesti vasta onkin. Vapaudesta saatu energia kesti ehkä 1,5 kuukautta, nyt taas on sellainen masisvaihe et huh. Mulla on kyllä univelkaakin ihan kivasti.
Maanantainen ihana mies on mun mielessä. Ihan koko ajan. En mä voi käsittää tätä. Ei tällasta vaan tapahdu. Sille iski aika paha fiilis, ja mä muistan sen hirveän kriisin pään sisällä avioeropäätöksen jälkeen. Ja ekat seksikerrat aiheutti ihan hirveen morkkiksen. Joten mä niin ymmärrän.
Mä oon siis seurustellut koko aikuisikäni teinistä saakka saman miehen kanssa, ja nyt muutaman kuukauden ollut sinkkuna. Vapaus tuntui ensin ihanalta. Niin hyvältä. Sain mun itsetuntoa takaisin tosi paljon. Mutta on tää vaan niin vaikeeta, kun aikuinen ihminen tajuaa tässä vaiheessa, että yksin on pärjättävä tässä maailmassa. Ihan oikeesti, ei susta kukaan pidä huolta, jollet sä itse. Ei kukaan muu voi tehdä sua onnelliseks, kun sä itse. Ja kukaan ei voi musertaa sun itsetuntoa tai ajatuksia, kun sä itse. Jokainen on loppujen lopuks ihan yksin. Yksin vastuussa omasta elämästä, sen sisällöstä ja laadusta. Mun on todella vaikee käsittää sitä. Ja tieto siitä ahdistaa. Mä tartten alitajuisesti jonkun huolehtimaan musta, vaikka tiedän ettei se oo oikein. Mä odotan silti sitä päivää, kun voin sanoa olevani Onnellinen. Aidosti Onnellinen. Mä haluan ihanan, rakastavan, kiltin mutta kuitenkin miehekkään miehen, ja sen ihanan miehen kanssa ihania lapsia. Se on mun unelma,on aina ollut ja tulee olemaan.
- Minttu
Tänään oon jutellut yhden Kusipään kanssa. :D Se saa olla lempinimensä. Oikeesti, se on todella törkee, suora ja röyhkee, näin alkuun. Naisen kanssa pitää edetä hitaasti, kauniisti ja kohteliaasti. ;) Se olis tullut mun luokse hengailemaan (no seksiähän se olis halunnut) mutta en mä jaksa. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Oon maailman tylsin tänään. Kaikki on huonosti. Masentaa, ahdistaa, on paha mieli ja harmittaa kun en saa mitään aikaiseksi. Yksin elämisen opettelu on niin vaikeeta. Ja henkisesti vasta onkin. Vapaudesta saatu energia kesti ehkä 1,5 kuukautta, nyt taas on sellainen masisvaihe et huh. Mulla on kyllä univelkaakin ihan kivasti.
Maanantainen ihana mies on mun mielessä. Ihan koko ajan. En mä voi käsittää tätä. Ei tällasta vaan tapahdu. Sille iski aika paha fiilis, ja mä muistan sen hirveän kriisin pään sisällä avioeropäätöksen jälkeen. Ja ekat seksikerrat aiheutti ihan hirveen morkkiksen. Joten mä niin ymmärrän.
Mä oon siis seurustellut koko aikuisikäni teinistä saakka saman miehen kanssa, ja nyt muutaman kuukauden ollut sinkkuna. Vapaus tuntui ensin ihanalta. Niin hyvältä. Sain mun itsetuntoa takaisin tosi paljon. Mutta on tää vaan niin vaikeeta, kun aikuinen ihminen tajuaa tässä vaiheessa, että yksin on pärjättävä tässä maailmassa. Ihan oikeesti, ei susta kukaan pidä huolta, jollet sä itse. Ei kukaan muu voi tehdä sua onnelliseks, kun sä itse. Ja kukaan ei voi musertaa sun itsetuntoa tai ajatuksia, kun sä itse. Jokainen on loppujen lopuks ihan yksin. Yksin vastuussa omasta elämästä, sen sisällöstä ja laadusta. Mun on todella vaikee käsittää sitä. Ja tieto siitä ahdistaa. Mä tartten alitajuisesti jonkun huolehtimaan musta, vaikka tiedän ettei se oo oikein. Mä odotan silti sitä päivää, kun voin sanoa olevani Onnellinen. Aidosti Onnellinen. Mä haluan ihanan, rakastavan, kiltin mutta kuitenkin miehekkään miehen, ja sen ihanan miehen kanssa ihania lapsia. Se on mun unelma,on aina ollut ja tulee olemaan.
- Minttu
Ah, ihana mies!
Eilen piti olla ihan vaan tavallinen maanantai. Mulla ei ollut mitään suunnitelmia töiden jälkeen. Ei niin mitään... Kunnes sain päivällä viestin yhdeltä kivalta jätkältä pitkästä aikaa. Nettituttu siis, joka oli tarkotus treffata ens viikolla. Kuuma, mua nuorempi, rento jätkä ;) Miks en treffais?! Muutaman viestin jälkeen se pyysikin mua jo samana iltana luokseen... Eka reaktio: Apua! Jännittää! Uskallanko mä..? Jätkällä oli sama tilanne, kun mulla, eli avioero menossa (vaikkakin paljon tuoreempi tapaus) eikä asunut vielä yksin, exänsä sattu vaan olemaan pois kotoa.. Mä itse en olis pystynyt tuomaan miehiä mun ja exän yhteiseen kotiin, siis eropäätöksen jälkeen (enkä nyt missään nimessä avioliiton aikanakaan) joten vähän mietitytti, miten mahtaa tälle jätkälle käydä tunnepuolen kanssa jälkikäteen.. Nooh tottakai mä lupauduin menemään illalla sen luokse. Todella kivan ja fiksun oloinen tyyppi ainakin viestin perusteella, vaikka nuori olikin. Jännitti IHAN mielettömästi!
Ajoin sen luokse iltahämärissä... hymyillen itsekseni, et mahtaa taas väsyttää töissä kun tulee nukuttua vaan muutama tunti. Vastassa mua oli mielettömän söpö jätkä, just mies mun makuun... ;) Jännitystä oli niin selvästi ilmassa, sille taisi olla ihan uus tilanne monen vuoden varattuna olon jälkeen. Jultetiin niitä-näitä, ettei menis ihan hiljaisuudeks. Hiljaisia hetkiäkin tuli - ne on jotenkin... vaivaannuttavia. Mä harvoin oon se rohkeampi, mutta nyt oli pakko. Pikkuhiljaa molemmat rentoutui ja saatiin jonkunlainen yhteys. Se oli tyyppinä niin perusäijä, kun voi vaan olla. Kova kuori, joka kyllä pehmeni sängyssä ;) Mut aivan ihana. Siis tosi ihana tyyppi. Harvoin tykästyn näin kovin..
Pari tuntia oltiin juteltu ilman kosketusta tai elettäkään, et siirryttäis makkariin. Mä en yleensä tee koskaan aloitetta, koska oon yksinkertaisesti liian ujo/epävarma siihen. No kevään seksiseikkailut on tuoneet muhun sen verran itsevarmuutta, et mä oikeesti kysyin, haluaisko se siirtyä sinne makkariin... johon hän totes, et haluaa.. Ja makkarissa sen jätkän kovuus kyllä suli. :D Se oli ihan uskomattoman hellä, huomaavainen, kiltti! Just sitä, mitä nainen (tai ainakin minä) tarvitsee seksissä. Henkinen huomiointi eikä pelkkää kylmää, tunteetonta panemista. Mulle ainakin jää sellasesta niin paha mieli ja morkkis, et seksi ei kyllä sen arvosta ole. Mut eilinen kokemus oli tosi hyvä. Ei mitään maata mullistavaa, mutta ihan tavallista hyvää seksiä, jossa mies tiesi miten nainen tyydytetään. Ihaninta musta oli, kun se kysyi multa kesken seksin, et miten se saa mut tulemaan. Siis oikeesti, en muista, onko multa ennen kysytty. Ja se piti kyllä huolen, et mä tuun, just ennen häntä. ;)
Mä lähdin hymyillen, jäi niin hyvä mieli. Siis henkisesti. Se seksin jälkeinen tunne on mun mielestä tärkein, joka kertoo oliko seksi oikeesti sen arvoista. Seksi tyydyttää fyysisesti pienen hetken, mutta henkisesti pitkään. Autosta laitoin Aleksille viestin, et kotiin menossa ja oli ihana mies. Sain Aleksilta takas "Sä niin kaipasit ihanaa miestä sen eilisen jälkeen. Miten voi olla näin ilonen toisen puolesta!". :) Ja joo, mä todellakin kaipasin just tuota. Aamullakin vielä hymyilin.
Vaikkakin... Jos vakavasti puhutaan, niin myönnän, että jonkunlainen tyhjyys iski tänään. Mä tykästyin eiliseen mieheen niin kovin, et iski kaipuu molemminpuoliseen ihastumiseen. Seksi ei vaan mitenkään tyydytä ihmisen perustarvetta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ei tosiaankaan. Mä oon parisuhdeihminen jos joku on. Tällä hetkellä mä haluan nauttia yksinolosta ja sinkkuilusta, mutta yksinäisyyden ja läheisyyden puutteen tuoma tyhjyys satuttaa. Toki mä kipuilen vielä erostakin, koska huomaan, että kotona ollessa se tyhjyys ja paha mieli iskee. Mä en osaa vaan olla.
Huomisen mä aion pyhittää siivoukselle, enkä miehille. Torstaina mulla on treffit. Ihan oikeet treffit kaupungilla, ei mun luona. Pelottaavaa, mä tuun olemaan niin paniikissa.
Nyt kuitenkin nukkumaan, hyvää yötä :) Olis kiva saada kommentteja, mikäli luet tätä. Ideoita, ehdotuksia, kysymyksiä, kaikkia saa laittaa! Ja ilmoittautukaa lukijoiksi niin päästään kurkkaamaan teidänkin blogeihin! :)
- Minttu
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Minäkö spontaani ?!
Puute löi vasten kasvoja eilen illalla nukkumaan mennässä klo23. Parin tunnin moottoripyöräily hämäläisissä metsämaisemissa oli työntänyt halut jotenkin taka-vasemmalle, jotka sitten realisoituivat vasta kun löin pään tyynyyn. Keho täynnä ylikovaa ajamisen adrenaliinia ei pysty harhauttamaan seksin tarvetta. Aina oppii. Noh, eipä se ollut viime yöltä / eilen illalta ainoa oppi.
Luinpa siitä vielä treffi-ilmoitukseeni tulleet vastaukset ja ilokseni mulle olikin vastannut aistikas 31v punapää, H. Sattumalta hän oli samaan aikaan vielä linjoillakin ja löydettiinkin yhteiset aiheet hyvinkin ripeästi, sen enempää yrittämättä. H:n väittämä oli oikeasti kova, hän tykkää ottaa suihin, ja pystyy saamaan orgasmin pelkästään sillä että saa ottaa suihin just niinkuin hän haluaa. Epäilenpä.
Mikä on todennäköisyys, että törmäät naiseen, joka omaa samat paheet antavana, kuin mä saavana ? Mies kuin mies varmasti tykkää suuseksistä ja jopa runkattavana olemisestakin, mutta jos tän vetää extremeksi, niin entä jos mies (mä) haluaa näitä enemmän kuin panemista? Kyllä, ymmärsit oikein. Vaikka tarjolla ois pillua, niin mä valitsen hyvin usein sen, ett saa sykkiä pitkin naisen sormia, käsiä, rintoja, kasvoja. "Kädestä suuhun" on _niin_ mun juttu, enkä tarkoita taloudellista tilannetta, vaan fyysistä Vetoa ;). Moni oikeasti sanoo, että "joo joo, tykkään ottaa suihin", mutta harvapa sitä oikeasti tarkoittaa mun mittakaavalla, jonka seurauksena joskus törmännytkin jopa kiusallisiin tilanteisiin..
Hommahan kiteytyi loppujen lopuksi siihen, että mä ajoin yöllä 01 aikaan yli 100km länteen, todentamaan noin kovaa H:n väittämää. Monen monta kertaa matkalla mietin a) mitä järkeä tässä on, helpotuksen saan varmasti lähempääkin, tutusti ja turvallisesti ja b) voiko orgasmin oikeasti saada ottamalla suihin ?
Saavuin lopulta H:n pihalle, josta hän hyppäsikin punasine hiuksineen kyytiini. Vaivaantuneisuus oli tosiaan kaukana, yhteinen kemia löytyi myös todella nopeasti ajellessamme ympäriinsä tätä kaunista rannikkokaupunkia. Paikka, puitteet ja ihminen - kaikki todella hienoja. Kelikin oli kuin morsian (kuuma ja kostea). Tästä voi seurata vain jotain todella hyvää. H ohjasikin mut satamaan, johonkin kuvankauniiseen niemen kärkeen. Hetken suudeltuamme ja toisiamme tunnustellen H:n määrätietoiset kädet olivat intohimoa ja määrätietoisuutta täynnä. Oltiinhan me illan kuluessa juteltu yksityiskohdista, hyvinkin tarkasti. Totta, tämä tyttö todella osaa runkata ja nauttia näkymistä. Mä nautin nimenomaan visuaalisuudesta, ylipäänsä. Liekö tämä yksi syy siihen, miksi tykkään nimenomaan olla runkattavana, kun näen "kaiken" ? Määrätietoinen runkkaaminen vaihtui pian vähintään yhtä määrätietoiseen suihinottoon. Rytmikästä mutta hellää, liukasta mutta tiukkaa. Juuri sopivasti samalla puristaen, nyrkin läpi lämpimään suuhun. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan.. Yritin miettiä kovasti mitähän sitä tänään söis lounastunnilla, tai mitä sitä tänään työpäivän jälkeen tekisi, tai pitäiskö mennä tuohon puolimatkaan mökille yöksi tämän jälkeen.. Ei se vaan auttanut: Todella irstaan ja ahneen "Kädestä suuhun"-runkkaamisen onneksi sain keskeytettyä kysymällä haluaako H ottaa lastin suuhun, vai nauttia katseella kuumasta lähteestä - millaisen määrän ahneet kädet musta ulos saakaan.. Keskeyttämisen ilo ei kauaa kestänyt. Muna suussa H mumisi ett haluaa maistaa sperman suussaan ja ett haluaa ehdottomasti saada niellä kaiken.. Selvä. Pelkästään tuo verbaliikka kiihotti mut jo rajan yli, kaiken tuon muun huiman käsittelyn jälkeen. Karjuen ja sykkien, H:n runkatessa hitaasti, vasten H:n pehmeää kieltä. Aamen. Loppujen lopuksi mun jäi vieläpä sellainen olo, että mä en ollut se, joka oli meistä enemmän taivaassa. Oliko kohteliaisuus vai ei, mutta sain vielä kuulla miten ihanan makuinen ja kokoinen mun kalu oli. Syistä en tiedä, pieni skeptikko kun olen, mutta hiveli se silti omaatuntoa hyvin. Kaiken tämän fyysisen hivelyn jälkeen myös henkinen voitelu oli kirsikka kakun päälle. Silti, mua jäi tasa-arvoisena kaivelemaan miksi hän halusi vain antaa mulle, miksi mä en saanut antaa "samalla mitalla" ?
Mökille yöksi, hymyssä suin. Lämmittämään mökkiä, kun H lupasi tulla tänään töidensä jälkeen mun kanssa viettämään mökkiyötä (!!). Unelmoi viestein tuossa aamulla vielä miten hän haluaa tuntea mun kalun sisällään. H edestä, H takaa, H istuu, H makaa. Tästä on hyvä jatkaa, näin ensitutustumisen jälkeen, myös panemalla..
Aamuksi oli buukattu kotiin tapaaminen J:n kanssa klo09. J:stä tulette kuulemaan paljon, _erittäin_ tärkeä ja rakas, omalla tavallaan... Anyway, mulla on tapana jättää ovi auki, että hän voi hipsiä sisään, mun sänkyyn, herättämään mut tavallaan, joka tiistai. Sopii mulle, täydellisesti, kuten myös hänelle. Puuttuvien palasten täyttämistä, puolin ja toisin. Tänään ei silti ollut J-Tiistai, kiitos viimeyön. Moraalia raapaisi isosti, kun mun piti keksiä hätävale J:lle, ettei tänään aamulla sopisi. Syömään me kuitenkin mennään mun lounastunnilla, J:llä kun on vapaapäivä. Ties mistä mä vielä itseni hetken päästä lounastunnilla löydän - viikkoon ei olla nähty, niin J saattaa mut hyvinkin saattaa pahoille teille.. Samalla mun takaraivoon kuitenkin takoo, että H tulee mun kans mökille yöksi, joten ehkä pitäydyn siinä henkisessä ihanuudessa lounaan lomassa, mitä meillä J:n kanssa yhdessä on. Kun toisen tuntee jo kaukaa, niin tietää ja näkee mitä toinen oikeasti haluaa.
Jatkokertomuksena luvassa hankaluuksia: H:n jälkeen pitäisi tavata muuan M, aiemmin mainittu K haluaa tulla mun luo "päiväkahville", N soitti ja haluaisi tulla tällä viikolla yökylään, työt pitäis hoitaa - ja nauraa tätä kaikkea ihanuutta Mintun kanssa :).
Ai niin, kiitos Minttu kun olet olemassa, että mulla on joku jolle purkaa tätä kaikkea.. hmm.. hulluutta! :)
** Aleksi
Luinpa siitä vielä treffi-ilmoitukseeni tulleet vastaukset ja ilokseni mulle olikin vastannut aistikas 31v punapää, H. Sattumalta hän oli samaan aikaan vielä linjoillakin ja löydettiinkin yhteiset aiheet hyvinkin ripeästi, sen enempää yrittämättä. H:n väittämä oli oikeasti kova, hän tykkää ottaa suihin, ja pystyy saamaan orgasmin pelkästään sillä että saa ottaa suihin just niinkuin hän haluaa. Epäilenpä.
Mikä on todennäköisyys, että törmäät naiseen, joka omaa samat paheet antavana, kuin mä saavana ? Mies kuin mies varmasti tykkää suuseksistä ja jopa runkattavana olemisestakin, mutta jos tän vetää extremeksi, niin entä jos mies (mä) haluaa näitä enemmän kuin panemista? Kyllä, ymmärsit oikein. Vaikka tarjolla ois pillua, niin mä valitsen hyvin usein sen, ett saa sykkiä pitkin naisen sormia, käsiä, rintoja, kasvoja. "Kädestä suuhun" on _niin_ mun juttu, enkä tarkoita taloudellista tilannetta, vaan fyysistä Vetoa ;). Moni oikeasti sanoo, että "joo joo, tykkään ottaa suihin", mutta harvapa sitä oikeasti tarkoittaa mun mittakaavalla, jonka seurauksena joskus törmännytkin jopa kiusallisiin tilanteisiin..
Hommahan kiteytyi loppujen lopuksi siihen, että mä ajoin yöllä 01 aikaan yli 100km länteen, todentamaan noin kovaa H:n väittämää. Monen monta kertaa matkalla mietin a) mitä järkeä tässä on, helpotuksen saan varmasti lähempääkin, tutusti ja turvallisesti ja b) voiko orgasmin oikeasti saada ottamalla suihin ?
Saavuin lopulta H:n pihalle, josta hän hyppäsikin punasine hiuksineen kyytiini. Vaivaantuneisuus oli tosiaan kaukana, yhteinen kemia löytyi myös todella nopeasti ajellessamme ympäriinsä tätä kaunista rannikkokaupunkia. Paikka, puitteet ja ihminen - kaikki todella hienoja. Kelikin oli kuin morsian (kuuma ja kostea). Tästä voi seurata vain jotain todella hyvää. H ohjasikin mut satamaan, johonkin kuvankauniiseen niemen kärkeen. Hetken suudeltuamme ja toisiamme tunnustellen H:n määrätietoiset kädet olivat intohimoa ja määrätietoisuutta täynnä. Oltiinhan me illan kuluessa juteltu yksityiskohdista, hyvinkin tarkasti. Totta, tämä tyttö todella osaa runkata ja nauttia näkymistä. Mä nautin nimenomaan visuaalisuudesta, ylipäänsä. Liekö tämä yksi syy siihen, miksi tykkään nimenomaan olla runkattavana, kun näen "kaiken" ? Määrätietoinen runkkaaminen vaihtui pian vähintään yhtä määrätietoiseen suihinottoon. Rytmikästä mutta hellää, liukasta mutta tiukkaa. Juuri sopivasti samalla puristaen, nyrkin läpi lämpimään suuhun. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan.. Yritin miettiä kovasti mitähän sitä tänään söis lounastunnilla, tai mitä sitä tänään työpäivän jälkeen tekisi, tai pitäiskö mennä tuohon puolimatkaan mökille yöksi tämän jälkeen.. Ei se vaan auttanut: Todella irstaan ja ahneen "Kädestä suuhun"-runkkaamisen onneksi sain keskeytettyä kysymällä haluaako H ottaa lastin suuhun, vai nauttia katseella kuumasta lähteestä - millaisen määrän ahneet kädet musta ulos saakaan.. Keskeyttämisen ilo ei kauaa kestänyt. Muna suussa H mumisi ett haluaa maistaa sperman suussaan ja ett haluaa ehdottomasti saada niellä kaiken.. Selvä. Pelkästään tuo verbaliikka kiihotti mut jo rajan yli, kaiken tuon muun huiman käsittelyn jälkeen. Karjuen ja sykkien, H:n runkatessa hitaasti, vasten H:n pehmeää kieltä. Aamen. Loppujen lopuksi mun jäi vieläpä sellainen olo, että mä en ollut se, joka oli meistä enemmän taivaassa. Oliko kohteliaisuus vai ei, mutta sain vielä kuulla miten ihanan makuinen ja kokoinen mun kalu oli. Syistä en tiedä, pieni skeptikko kun olen, mutta hiveli se silti omaatuntoa hyvin. Kaiken tämän fyysisen hivelyn jälkeen myös henkinen voitelu oli kirsikka kakun päälle. Silti, mua jäi tasa-arvoisena kaivelemaan miksi hän halusi vain antaa mulle, miksi mä en saanut antaa "samalla mitalla" ?
Mökille yöksi, hymyssä suin. Lämmittämään mökkiä, kun H lupasi tulla tänään töidensä jälkeen mun kanssa viettämään mökkiyötä (!!). Unelmoi viestein tuossa aamulla vielä miten hän haluaa tuntea mun kalun sisällään. H edestä, H takaa, H istuu, H makaa. Tästä on hyvä jatkaa, näin ensitutustumisen jälkeen, myös panemalla..
Aamuksi oli buukattu kotiin tapaaminen J:n kanssa klo09. J:stä tulette kuulemaan paljon, _erittäin_ tärkeä ja rakas, omalla tavallaan... Anyway, mulla on tapana jättää ovi auki, että hän voi hipsiä sisään, mun sänkyyn, herättämään mut tavallaan, joka tiistai. Sopii mulle, täydellisesti, kuten myös hänelle. Puuttuvien palasten täyttämistä, puolin ja toisin. Tänään ei silti ollut J-Tiistai, kiitos viimeyön. Moraalia raapaisi isosti, kun mun piti keksiä hätävale J:lle, ettei tänään aamulla sopisi. Syömään me kuitenkin mennään mun lounastunnilla, J:llä kun on vapaapäivä. Ties mistä mä vielä itseni hetken päästä lounastunnilla löydän - viikkoon ei olla nähty, niin J saattaa mut hyvinkin saattaa pahoille teille.. Samalla mun takaraivoon kuitenkin takoo, että H tulee mun kans mökille yöksi, joten ehkä pitäydyn siinä henkisessä ihanuudessa lounaan lomassa, mitä meillä J:n kanssa yhdessä on. Kun toisen tuntee jo kaukaa, niin tietää ja näkee mitä toinen oikeasti haluaa.
Jatkokertomuksena luvassa hankaluuksia: H:n jälkeen pitäisi tavata muuan M, aiemmin mainittu K haluaa tulla mun luo "päiväkahville", N soitti ja haluaisi tulla tällä viikolla yökylään, työt pitäis hoitaa - ja nauraa tätä kaikkea ihanuutta Mintun kanssa :).
Ai niin, kiitos Minttu kun olet olemassa, että mulla on joku jolle purkaa tätä kaikkea.. hmm.. hulluutta! :)
** Aleksi
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
"Ai sä tulit jo?"
Kaikki hyvät elokuvat alkaa aina alkushokilla... Ilmeisesti myös hyvät blogit! Oli meinaan aika tapaus tänään. Tapasin tässä viikko takaperin netissä mukavan miehen PM:n , jonka kanssa on viestailtu aktiivisesti viime päivät. Tutustuttu toisiimme puolin ja toisin, mutta aika pian tyyli muuttui melkoisen seksuaaliseksi yllättäen... ;) Sovittiin, että PM tulee juhannuksen jälkeen mun luokse kahville, niin tutustutaan. Mulla on joku kummallinen este tavata miehiä julkisilla paikoilla. En todellakaan tiedä, mistä se johtuu, mutta niin on ollut ihan aina. Teininäkin halusin treffit aina jonnekin rauhalliseen paikkaan...kuten järven rannalle tai pururadalle :D Oon arka tapaamaan uusia ihmisiä, vaikka sitä ei musta kuulemma huomaa. Ainakin Aleksin mielestä oon sosiaalinen ja mahtava tyyppi, ettei mun pitäis jännittää treffailua. Silti se jännitys on mun päässä. Ehkä pelkään ympäristön (ja mahdollisten tuttujen?) aiheuttavan lisää jännitystä valmiiksi jännään ja uuteen tilanteeseen. En tiedä. Mutta tästä aion todellakin opetella eroon!
Takaisin asiaan..;) No kahvitukset unohtui viesteissä jo vuorokausi ennen kun PM mun luokse saapui... aika selvää oli, että panemaanhan se tulee. Molemmat NIIN puutteessa ja kiimassa... (mulle viikko ilman seksiä aiheuttaa jonkunlaisen puutostilastressin :D). Ennen tuloaan PM laittoi mulle viestiä, että haluais mun odottavan häntä hameessa ilman alkkareita, ja paita ilman rintsikoita.. huh.. aika kiihottavaa ja todellakin tiesin ettei me mitään kahveja juoda! No hän saapui sit ja odotin tietysti toiveiden mukaisesti... ja samantien eteisessä "hyökkäs" suutelemaan mua, ottaen kiinni mun rinnoista... suudeltiin hetki intohimoisesti, ja siirryttiin makkariin. Nopeet "esilämmittelyt" molemmin puolin ja se alkoi panemaan mua... Ja sillä oli liian pieni :D Siis oikeesti Pieni (siitä lempinimi ;)). Pienin, mihin oon törmännyt, enkä oikeesti edes tykkää kovin isosta, koska mulla on oikeesti tiukat paikat. Mut toi oli pieni...
Jotenkin intohimo vei kuitenkin mennessään, eikä käytetty kortsua. Ja ajattelin, että pannaan nyt sitten kun tässä jo ollaan. Hirveetä sanoa näin, mutta kuitenkin. Mulla on varmaan joku sisäinen halu tyydyttää mies täysin, ja tiedän, ettei mies niin tykkää kortsun käytöstä. Mä kuitenkin Tiedän, et pitäis, varsinkin kun mulla ei oo ehkäisyä vielä itsellä. Pantiin ehkä 5min, jonka jälkeen pyysin, et vaihdetaan asentoa. No se oli jo lauennut mun sisään just ennen, johon menin sitten tokaisemaan hölmönä "ai sä tulit jo?". Hups... PM vielä sanoi "tais vähän tulla sisällekin", mut se todellakin tuli kokonaan mun sisälle, koska spermaa ei ollut MISSÄÄN muualla. Se todellakin oli pikapano. Kesto 20min siitä kun se astui mun eteiseen ja siihen kun se lähti.
Tää ei oikeesti oo mun tapaista ollenkaan. Ei todellakaan panna NOIN tuntemattomia. Ensin nauroin lyhyttä kestoa, mut sit iski morkkis ja paska fiilis, menin sängylle makoilemaan ja itkin. Itkin, itkin ja itkin. Jäi jotenkin niin.. halpamainen olo. Joo kyllä se mut tyydytti lopuks ja näin, mutta mä en henkisesti pysty tuohon. Pahin oli se, että tajusin mun ovuloivan tässä lähipäivinä. Ihan hirvee raskaudenpelko iski.
Kerroin tapahtuneesta Aleksille, ja se soitti mulle ja lähdettiin käymään sit apteekissa hakemassa jälkiehkäisyä. Huh, kun jotenkin nolotti. Eka kerta, et joudun turvautumaan sellaseen. Toistaseks ei oo mitään epämukavia sivuoireita tullut, toivottavasti ei tuukkaan. Aleksin kanssa samalla juteltiin juhannuksesta ja ylipäätään tästä mun tänpäiväisesti.
Tuli sellainen fiilis, et mun on pakko uskaltautua treffailemaan ja tutustumaan ennen seksiä, eikä päinvastoin. Mä tarvitsen hyvän kemian, luottamuksen ja turvallisuuden, jotta kykenen nauttimaan seksistä. Oon nyt ollut muutaman kuukauden sinkkuna, ja alan jo kaipaamaan ihmistä, joka välittää musta aidosti, naisena, eikä halua vaan panna. Tämmöisiä ajatuksia tänään... ensi viikolla mulla pitäis olla ainakin yhdet treffit... ;)
- Minttu
Takaisin asiaan..;) No kahvitukset unohtui viesteissä jo vuorokausi ennen kun PM mun luokse saapui... aika selvää oli, että panemaanhan se tulee. Molemmat NIIN puutteessa ja kiimassa... (mulle viikko ilman seksiä aiheuttaa jonkunlaisen puutostilastressin :D). Ennen tuloaan PM laittoi mulle viestiä, että haluais mun odottavan häntä hameessa ilman alkkareita, ja paita ilman rintsikoita.. huh.. aika kiihottavaa ja todellakin tiesin ettei me mitään kahveja juoda! No hän saapui sit ja odotin tietysti toiveiden mukaisesti... ja samantien eteisessä "hyökkäs" suutelemaan mua, ottaen kiinni mun rinnoista... suudeltiin hetki intohimoisesti, ja siirryttiin makkariin. Nopeet "esilämmittelyt" molemmin puolin ja se alkoi panemaan mua... Ja sillä oli liian pieni :D Siis oikeesti Pieni (siitä lempinimi ;)). Pienin, mihin oon törmännyt, enkä oikeesti edes tykkää kovin isosta, koska mulla on oikeesti tiukat paikat. Mut toi oli pieni...
Jotenkin intohimo vei kuitenkin mennessään, eikä käytetty kortsua. Ja ajattelin, että pannaan nyt sitten kun tässä jo ollaan. Hirveetä sanoa näin, mutta kuitenkin. Mulla on varmaan joku sisäinen halu tyydyttää mies täysin, ja tiedän, ettei mies niin tykkää kortsun käytöstä. Mä kuitenkin Tiedän, et pitäis, varsinkin kun mulla ei oo ehkäisyä vielä itsellä. Pantiin ehkä 5min, jonka jälkeen pyysin, et vaihdetaan asentoa. No se oli jo lauennut mun sisään just ennen, johon menin sitten tokaisemaan hölmönä "ai sä tulit jo?". Hups... PM vielä sanoi "tais vähän tulla sisällekin", mut se todellakin tuli kokonaan mun sisälle, koska spermaa ei ollut MISSÄÄN muualla. Se todellakin oli pikapano. Kesto 20min siitä kun se astui mun eteiseen ja siihen kun se lähti.
Tää ei oikeesti oo mun tapaista ollenkaan. Ei todellakaan panna NOIN tuntemattomia. Ensin nauroin lyhyttä kestoa, mut sit iski morkkis ja paska fiilis, menin sängylle makoilemaan ja itkin. Itkin, itkin ja itkin. Jäi jotenkin niin.. halpamainen olo. Joo kyllä se mut tyydytti lopuks ja näin, mutta mä en henkisesti pysty tuohon. Pahin oli se, että tajusin mun ovuloivan tässä lähipäivinä. Ihan hirvee raskaudenpelko iski.
Kerroin tapahtuneesta Aleksille, ja se soitti mulle ja lähdettiin käymään sit apteekissa hakemassa jälkiehkäisyä. Huh, kun jotenkin nolotti. Eka kerta, et joudun turvautumaan sellaseen. Toistaseks ei oo mitään epämukavia sivuoireita tullut, toivottavasti ei tuukkaan. Aleksin kanssa samalla juteltiin juhannuksesta ja ylipäätään tästä mun tänpäiväisesti.
Tuli sellainen fiilis, et mun on pakko uskaltautua treffailemaan ja tutustumaan ennen seksiä, eikä päinvastoin. Mä tarvitsen hyvän kemian, luottamuksen ja turvallisuuden, jotta kykenen nauttimaan seksistä. Oon nyt ollut muutaman kuukauden sinkkuna, ja alan jo kaipaamaan ihmistä, joka välittää musta aidosti, naisena, eikä halua vaan panna. Tämmöisiä ajatuksia tänään... ensi viikolla mulla pitäis olla ainakin yhdet treffit... ;)
- Minttu
JuhanNussimaa
Sinkkujuhannus. Outo käsite. Maailma auki, ja silti niin yksin. Ei lapsia - vain minä ja maailma rajana. Kuulostaa ihanteelliselta, mutta todellisuus lyö vasten kasvoja torstaina kesken työpäivän: Shit, mulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä ja mitä tehdä! Sadekin piiskaa sopivasti maastoa antaen synkän leffafiiliksen. Tunnelma on "täydellinen".
Uskollinen ystävä pelastaa mut viestillään: "Haluatko antaa mulle valtikkaa vielä ennen Jussia, ehkä tykkäisit vähän nussia ?". Kaikki kääntyy kuin taikaiskusta: K saapuu mun luo hiukset nutturalla lähes samalla kun mä olen tullut kotiin puolikkaan työpäivän jälkeen. Silmissä paistaa "Mä vien tänään" -ilme. En valita. En ollenkaan. Loppujen lopuksi, meillä on niin paljon juteltavaa ettei panemisesta edes tule mitään. Tää on näitä kummallisia onnen ja samalla turhautumisen hetkiä: toinen tulee pantavaksi (antavaksi/ottavaksi), ja sitten yhteistä säveltä ja juttua on aina konsertiksi asti. K kerää vaateet päälleen lähes kahden tunnin piehtaroinnin jälkeen, täynnä elämää (ei elämän alkua, tällä kertaa). Vähän suuseksiä molemmin puolin, vaikkakaan ei mitään tajuntaa räjäyttävää. Jussi hakkaa molempien mielissä, K:n takaluukussa on vieläpä kauppareissultaan setti pakasteita, ei hyvä. Aina ei voi voittaa. Miehisyys on tällaisen jälkeen koetuksella, mutta kun ajattelee asiaa vähän enemmän, niin ehkä ei aina tarvitsekaan olla Teräsmies. K:n mies saattaa sitäpaitsi pahoittaa vielä mielensä, jos pakasteet onkin sulaneet kun K ehtii kotiin. Noh, ajatellen - muka miestä lohduttaen - ettei se ole se hänen suurin huolensa..
Tiedätkös, hyvä lukija - joskus vaan seksi on parasta silloin kun seksiä on melkein. Hyvä esimerkki siitä, mitä sitä menettää ollessaan sinkkuna. Tunteet, hellyys ja läheisyys on oikeasti harvinaista herkkua. Voiskohan näitä ostaa jostain??
Taika ja onni jatkuu. Torstaina löydän itseni illalla vielä suvun miesten kanssa rantasaunasta, ihan niinkuin ennen. Rauhan transsi. Parempaa kuin seksi, oikeesti.
Pe aamu. Siirtyminen kavereiden/työkavereiden valtaamalle vuokramökille järven rantaan. Täydellinen nollaus _hyvässä_ seurassa. Vähän liikaa promilleja isojen känninaurujen jälkeen tarkoittaa loppujen lopuksi päätä pirtin pöydässä. 10h sängyssä tekee ihmeitä, ja uudesti syntyneenä uuteen nousuun. Lisää rosvopaistia, soutuveneilyä, saunomista ja uimista. Siitä on suomalainen Jussi tehty.
Seurueessa kuitenkin mukana muutama pariskunta, niin taas kalvaa takaraivoon se ajatus.. parisuhde olis kiva. Toisaalta, älä ole parisuhteessa tyypin kanssa kenen kanssa on hyvä olla - ole parisuhteessa henkilön kanssa jota ilman et voi tulla toimeen. Sitä odotellessa..
Sunnuntai. Ajo kotiin, pyykkirumbaa, Mintun kans Jussin kertausta ja paljon uutta tirskuttavaa uusien oivallusten äärellä. Kaikesta yksinäisyydestä ja suhteettomuudesta huolimatta pitää lainata aikamme Suurta Artistia: Elämä on ihmisen parasta aikaa!
** Aleksi
Uskollinen ystävä pelastaa mut viestillään: "Haluatko antaa mulle valtikkaa vielä ennen Jussia, ehkä tykkäisit vähän nussia ?". Kaikki kääntyy kuin taikaiskusta: K saapuu mun luo hiukset nutturalla lähes samalla kun mä olen tullut kotiin puolikkaan työpäivän jälkeen. Silmissä paistaa "Mä vien tänään" -ilme. En valita. En ollenkaan. Loppujen lopuksi, meillä on niin paljon juteltavaa ettei panemisesta edes tule mitään. Tää on näitä kummallisia onnen ja samalla turhautumisen hetkiä: toinen tulee pantavaksi (antavaksi/ottavaksi), ja sitten yhteistä säveltä ja juttua on aina konsertiksi asti. K kerää vaateet päälleen lähes kahden tunnin piehtaroinnin jälkeen, täynnä elämää (ei elämän alkua, tällä kertaa). Vähän suuseksiä molemmin puolin, vaikkakaan ei mitään tajuntaa räjäyttävää. Jussi hakkaa molempien mielissä, K:n takaluukussa on vieläpä kauppareissultaan setti pakasteita, ei hyvä. Aina ei voi voittaa. Miehisyys on tällaisen jälkeen koetuksella, mutta kun ajattelee asiaa vähän enemmän, niin ehkä ei aina tarvitsekaan olla Teräsmies. K:n mies saattaa sitäpaitsi pahoittaa vielä mielensä, jos pakasteet onkin sulaneet kun K ehtii kotiin. Noh, ajatellen - muka miestä lohduttaen - ettei se ole se hänen suurin huolensa..
Tiedätkös, hyvä lukija - joskus vaan seksi on parasta silloin kun seksiä on melkein. Hyvä esimerkki siitä, mitä sitä menettää ollessaan sinkkuna. Tunteet, hellyys ja läheisyys on oikeasti harvinaista herkkua. Voiskohan näitä ostaa jostain??
Taika ja onni jatkuu. Torstaina löydän itseni illalla vielä suvun miesten kanssa rantasaunasta, ihan niinkuin ennen. Rauhan transsi. Parempaa kuin seksi, oikeesti.
Pe aamu. Siirtyminen kavereiden/työkavereiden valtaamalle vuokramökille järven rantaan. Täydellinen nollaus _hyvässä_ seurassa. Vähän liikaa promilleja isojen känninaurujen jälkeen tarkoittaa loppujen lopuksi päätä pirtin pöydässä. 10h sängyssä tekee ihmeitä, ja uudesti syntyneenä uuteen nousuun. Lisää rosvopaistia, soutuveneilyä, saunomista ja uimista. Siitä on suomalainen Jussi tehty.
Seurueessa kuitenkin mukana muutama pariskunta, niin taas kalvaa takaraivoon se ajatus.. parisuhde olis kiva. Toisaalta, älä ole parisuhteessa tyypin kanssa kenen kanssa on hyvä olla - ole parisuhteessa henkilön kanssa jota ilman et voi tulla toimeen. Sitä odotellessa..
Sunnuntai. Ajo kotiin, pyykkirumbaa, Mintun kans Jussin kertausta ja paljon uutta tirskuttavaa uusien oivallusten äärellä. Kaikesta yksinäisyydestä ja suhteettomuudesta huolimatta pitää lainata aikamme Suurta Artistia: Elämä on ihmisen parasta aikaa!
** Aleksi
lauantai 22. kesäkuuta 2013
Meidän projekti
Minttu täällä moi :) Tätä on odotettu kauan. Todellakin. Oma blogi, jossa saa vapaasti pohdiskella kaikenlaista. Voisin vähän avata, miten tää kaikki on saanut alkunsa. Minä ja mun hyvä kaveri Aleksi ollaan molemmat erottu talvella pitkistä ja vaikeista parisuhteistamme. Kevään aikana molemmat on tahoillaan alkaneet treffailemaan vähemmän vakavasti. Molemmat haluavat vielä joskus löytää sen elämänkumppanin, mutta nyt nauttia elämästä sinkkuna. Ollaan törmätty moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja tilanteisiin, ja muutenkin uusien ihmisten tapaaminen/seksi on saanut todella laajat jälkipohdinnat meidän välillä. Alkuun vitsailtiin, että nää pohdinnat pitäis jakaa jossain blogissa, mutta pikkuhiljaa "vitsit" muuttui todeksi ja alettiin ihan oikeasti miettimään blogin perustamista. Joten tässä sitä nyt ollaan! ;) Me kirjotellaan molemmat omista kokemuksistamme, joten toivottavasti tästä tulee mielenkiintoinen ja saadaan paljon lukijoita. Tää on meidän elämää, ja kaikki kirjoitettu on totta. Mikäli koet tekstit moraalisesti vääränä, niin ei kannata lukea. :)
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)