Onpa ollut kesä, monellakin tasolla. Viime kirjoitelmastani on aikaa jo yli kuukausi. Ei siksi, että olisin ollut vain laiska, vaan olen elänyt tilannetta, jossa en aidosti ole osannut tuottaa tunteitani sanoiksi. Aiemmin mainitsemani Ms. Akateeminen todella vei mut johonkin todella syvälle, josta ylös pääseminen vaatii viikon jos toisenkin. Uskomaton määrä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, samaan suuntaan katsomista, yhteisiä unettomia(kin) öitä, moottoripyörällä kaksin kurvailua, mökkitouhuilua, ruuan laittoa.. Elettiin kuin tuoreen parisuhteen ensi metrejä. Hihkuen ja nauraen, innostuen ja hassutellen. Oli hauska huomata, että oli unohtanut mitä on aito ja oikea ihastuminen - ja juuri siksikin nauttia siitä täysin rinnoin ja kaksin käsin. Sammutin kaikki aiemmat seksisuhdesäätöni, ihan kaikki. Ennen luulin eläväni, kun oli kaikenlaista hauskaa ja jännittävää säätöä, ties mihin suuntaan. Hihkuin ja intoilin. Oikeasti nautin elämästä vasta saadessani kokea nämä menneet viikot tasavertaisen, viisaan, aidon ja rehellisen Naisen kanssa.
Hankalaksi elämä meni, kun huomasin olevani pelinappula juupas/eipäs -pelissä, jonka lähtölaukauksen hänen exänsä aloitti. Alunperin niin kylmä ja tunteeton mies laittoi kaiken verbaliikan, teatraalisuutensa ja avoimuutensa peliin, ja alkoi taistelemaan (ex) naisensa omistuksesta. Olisin tämänkin pelin saattanut voittaa, mutta: Haluanko mä parisuhteeni oikeasti alkavan sillä, että mun pitää kilpailla kaikkeni antaen naisen huomiosta ja antautumisesta? Haluanko mä miettiä iltaisin että ovatkohan nuo jo eronsa käsitelleet loppuun, oikeasti? Loppujen lopuksi lähes kaikki vapaa/yhteinen aika meni siihen, että puitiin hänen ja hänen exänsä suhdetta. Olin vähän jäävi sanomaan ylipäänsä yhtään mitään mihinkään - ja ylipäänsä, en mä saanut elää tuoretta alkanutta/alkavaa parisuhdetta, mitä mulle kuitenkin ylistettiin silloin, kun puhuttiin "Me" käsitteen luomisesta.
Aika on usein vihollinen, mutta mä ajattelen sen nyt kaverina. Tein selväksi, että sitten kun hän on oikeasti lopullisesti eronnut, niin mä olen täällä kyllä - en tiedä missä elämäntilanteessa, mutta jos mulla on menossa jotain kevyttä, niin sitten voin kääntää tämän kortin uudestaan hänen kanssaan. Vaikka iso pelko mulla on: voiko tällaisen jälkeen saada uutta ja aitoa starttia, kun muistaa millainen tämä ensimmäinen startti oli? Mä olen joka tapauksessa nyt niin rikki, etten mä jaksa mitään todellista/aitoa/oikeaa pitkään aikaan. Ties vaikka juuri niin pitkään, kuin mitä häneltä ottaa selvittää itselleen että hän on ihan oikeasti Eronnut. Voidakseen aloittaa jotain uutta, pitää Oikeasti Lopettaa vanha.
Iso suru.
** Aleksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti