Ex

Exän kohtaaminen on ollut pitkään eron jälkeenkin hankala tilanne. Näin useamman kuukaudenkin jälkeen mä koen hänet kuitenkin edelleen ulkoisesti viehättävänä ja mun silmääni jopa täydellisen muodokkaana. Tiedän mistä ja miten mua pitää tyydyttää, ja hän tietää sen myös. Kaikki oli - ainakin fyysisellä tasolla - hyvin, ennenkuin mun pikku perheidyllini räjähti silmille hänen jäädessään kiinni pettämisestä kevättalvella. Toisaalta toisen pettämisestä haluaisi kuulla vain "Mä olen pettänyt sua, oon pahoillani" - toisaalta sitä haluaa tietää AIVAN jokaisen yksityiskohdan, ihan jokaisen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että tuo ensimmäinen vaihtoehto todellakin olisi ollut mulle se oikea. Olisinpa vaan ymmärtänyt jättää yksityiskohdat kaivamatta, tyytyä siihen epätietoisuuteen ja hyväksyä että peruuttamaton on tapahtunut. Halutko sä (perkeleen onnellisessa parisuhteessa elävä lukija) lukea nykymaailman naamakirjakeskusteluista rakkaasi jälkipuinteja, joissa käsitellään asioita hyvinkin yksityiskohtaisesti uuden rakastajan kanssa:

"Kulta, haluatko sä enskerrallakin laueta mun kasvoille ?"
"Ihanaa kun sä olet 10cm pidempi kuin mun mieheni ja teet todella fyysistä työtä.. sä oot myös niin paljon parempi panemaan mua"
"Saanhan polvistua myös huomenna eteesi, imemään rakkautta kyrvästäsi, toisenkin kerran"
"Meidän pitäis oikeasti käyttää kumia.."

Näitä riittää, loputtomasti. Itsesääli on hirveä asia, ja faktat pitäisi ymmärtää erottaa ensirakastumisen hekumasta, olkoonkin että minulla ei ollut osaa eikä arpaa noissa keskusteluissa, paitsi negatiivisena vertailukohtana. 

Mä olen ylipäänsä maailman viimeinen ihminen tässä maailmassa, joka kannattaa oikeasti suututtaa. Pitkävihaisuuteni kestää kauemmin kuin lehdet puissa ja lumet maassa. Osatakseen satuttaa toista, pitää oikeasti tietää mikä toiselle on tärkeää - jokaiselle jokin on Maailman tärkein asia. Fyysinen satuttaminen on turhaa, väliaikaista ja laitonta. Kaikesta pettymyksestä, turhautumisesta, tuskasta ja surullisuudesta huolimatta, mä en sotaa aloita, mä lopetan sen. Kaiken kaikkiaan, tästä mun valmistautumisesta meidän menneen parisuhteen (mahdollisesti) tulevaan henkiseen sotaan saisi täysimittaisen elokuvatrilogian, ainakin. Henkiseen nöyryytykseen valmistautuminen on varmaan mulla jotenkin sisäänrakennettu ominaisuus, vaikka olenkin ehjästä, konservatiivisesta ja hyvän kasvatuksen perheestä. Rakastan perhettäni ylipäänsä todellakin paljon - olenhan saanut sieltä aina tukea sitä tarvitessani aikuiseksi kasvun tiellä. Taustalla varmasti myös vuosia jatkunut koulukiusattuna oleminen. Mene ja tiedä. Lopputulemana kaikkien kolhujen ja vuosien jälkeen musta on kuitenkin tullut (ihme kyllä!) sosiaalinen, puhelias, iloinen ja suorasanainen tyyppi. Kaikkea muuta kuin ujo ja hiljainen. Jokaisella on luurankonsa kaapissa. Omani juuri heitin kaapistani teidän luettavakseni, olkaa hyvä.

Takaisin exään. Menen hakemaan rakasta lasta hänen luotaan tänään, ja tiedän että hän tulee vinkumaan multa anteeksiantoa (taas) kaiken tekemänsä jälkeen. Mä olenkin varustautunut, etten ole helposti vedettävissä mukaan tuohon fysiikan maailmaan, exä kun tietää että mä lähden NIIN helposti mukaan: mä olen sopinut H:n kanssa suuhoidon ko. kaupunkia edeltävälle huoltoasemalle. Punaposkisena, juuri tyydytettynä, ex saattaa luulla mun ujostelevan ja harmittelen hänen näkemistään. 

Ehkä tämäkin on osaltaan sitä henkistä häpäisyä, jolla mä kasvatan itseäni tämän kaiken yli. Sairastako? Aivan varmasti. Eli jatkossa on sun päätös joko lopettaa mun elämäni seuraaminen blogia seuraten - tai sitten jatkaa ollaksesi Stalker ja katsoa mitä tämä "hullu" vielä keksii ?! Moraalitonta ja hirveää? Jep.

** Aleksi

Minuuttipeliä ja äänenavausta

Rakas päiväkirja..

Oltiin eilen tosiaan J:n kanssa syömässä. Hengenravintoa isosti, ei fysiikkaa - vieläkään. Edellisestä suullisesta esityksestä J:n kanssa on varmaan jo 2vk. Kiehtoisi ajatus, mutta on ollut kiirettä (lue: tyhjiä kasseja). Tarjouskin on voimassa kestona, mutta jätän väliin, vaikka asiaa ehdotetaan. Pikkusuolaisesta käy tänään possuleikkeet. Käy tämäkin, kalaa kun on syöty viime päivinä hyvinkin ahkerasti. Naurua, maailmanparannusta, hekottelua, tylytystä ja pohdiskelua. Melkein kuin parisuhteessa. Mutta ei, J on enemmän. J on Ystävä, isolla Y:llä.

K haluaa realisoida vaatimuksensa iltapäiväisestä kahvittelusta, sanoo tulevansa klo15. Damn, taas lyhyt työpäivä. Päiväkahvisessioon todellakin sopisi wanha mainos "Gevalia, kutsumattomille vieraille". Ei sillä, tykkään todella kun K kutsuu itsensä. Sitä vaan tuntee itsensä halutuksi. Tärkeäksi ja jotenkin.. hmm.. erityiseksi. Miehisyyskin kokee taas sivelyä: läpeensä tyytyväinen (kirjaimellisesti) K ilmoittaa aikansa kouristeltuaan seonneensa neljännen kohdalla. Myönnettäköön, että sekosin antaessani kyllä itsekin, vaikka tykkäänkin olla todella kartalla ja ajantasalla, tilanteen herrana - millä työnnöllä toinen orgasminsa saa. Se oli nyt vaan yhtä "huutoa", sellaista hyvää, luolamiesmäistä ulvontaa. En ehkä edes muista, että toinen olisi mun kanssa koskaan kokenut sarjaorgasmien ihmettä. Like +1, samoin K. Kesähiki meinasi vallata oman miehisyyden uskoni, mutta ahnas suu ja liukas nyrkki teki ihmeitä, kaikesta helkkarin helteestä huolimatta. Hetken työstettyään K hyppäsi päälle ja päästi kiimassaan suustaan kaiken pervon sanakirjan sisällön mitä mä tiedän (ei se kyllä mikään wanha testamentti ole, mun maailmassani muutenkaan). Kummallista oli, etten mä tuntenut hetkeäkään että K on treenannut nää kaikki fraasit, vaan musta tuntui oikeasti että nää tuli sydämestä. En valita, taaskaan. K on hyvä, piste. Sopivasti ajoissa varoittaen ehti vielä hyppäämään poiskin, ett ehti nauttimaan loppuun, lempeästi runkaten. Hipsutusta, juttelua, hymyilyä, naureskelua. Siitä on hyvä (parisuhteeton) seksi tehty. Eri tarina sitten, kun puidaan syvemmin mitä on Oikeasti Hyvä Seksi. Nyt ei vaan ole sen pohdinnan hetki.

Suihkun kautta kauppaan ja mökille. Kaupasta tuurilla mukaan mitä mun tuleva mökkivieraani syö ehkä, parhaalla arvauksella ja toivottavasti. Allergioita? Nääh, tuskin. Grillattavaa, maitoa, siideriä, pari lonkkua vähän salaatteja ja leipää. Näillä saadaan sisältöä masuun, että "jaksaa heilua".

n. klo20 H löytää melkein perille, Googlemapsin jeesatessa. Paikka kun on aavistuksen kryptinen. Pikku myöhästyminen sopii mulle,  niin ehdin hyvin kantamaan saunavedet. Tunnelma meinaa vähän kiristyä kun se on mun vika, ettei perille löydetä heti. Naiselliset piirteet pinnassa, huoh.

No, tuumasta toimeen. Juttelua, ihan niinkuin asiaan kuuluvasti, mutta kuitenkin.. jotenkin ehkä väkinäisesti. Molemmat tietää että seksiä pitää saada. Mulla ei mitään huutavaa tarvetta kylläkään, K:n suullinen esitys painaa edelleen, hyvällä tavalla. H ei armoa tunne, vaan multa pitää nalli saada ulos ennenkuin mennään saunaa lämmittämään. Selvä. Tykkään "nyt perkele mennään" -asenteesta, tässäkin tapauksessa. H The Punapää on maineen veroinen. Uhmakas ja helkkarin ahne. Nieleeköhän se varsineen päivineen, melkeen pelottaa. Päätän kyllä vähän naidakin.. ja mitvit.. apua, mitä täällä tapahtuu, huutaa kuin palosireeni ? Sattuu ? Menee huonosti? Ampiainen sängyssä? Sattuuks kyrpä noin paljon ?! Kaikkeen tähän tulee vastaus kun hädässä lopetan kahdeksi sekunniksi: "Pane mua perkele lisää!" Ai, se tekee NOIN hyvää.. selvä. Kummallinen nainen, tämäkin. Noh, onneks ollaan mökillä, keskellä ei-yhtään-mitään, niin kyllähän tänne ääntä mahtuu. Itseasiassa, innostun oikein kokeilemaan paljonko sitä sireeniä riittää.. ja riittäähän sitä! Tää on itseasiassa aika kivaa :). Meidän vokaalien stemmat ei vaan oikein toimi kun mun lauetessa tenori ei toimi sopraanon kanssa. Pitää treenata, muutakin kun äänialoja. Ensikerralla tuo suu muuten pannaan tukkoon, kirjaimellisesti.

Kello22, saunaa, juttelua, maailmanparannus edellisistä suhteista. Eräänlaista historioiden vertailua. Miten meistä on tullut tällaisia, miksi me halutaan tällaisia asioita, sekä fyysisesti, että henkisesti. Mitä vapaus merkitsee, mitä se on mahdollistanut jne. Työhistorioiden läpikäynti, omat positioit yrityksissämme, kehittymismahdollisuudet, kollegat, pomot. Kaikki haukutaan. Melkein kuin parisuhde, mutta ei kuitenkaan. Tää kaikki on kuitenkin aina samaa, sellaista.. alkututustumista. Samaa kaavaa voi käyttää keskustelusisältöön koska tahansa, kenen tahansa kanssa, ja se on silti luonnollista, muka. Sitä samaa kun teininä harrastettiin posket punasena käsi kädessä, kun "oli niin noloa". Nyt, 20v myöhemmin, samat keskustelut, posket punasena kiimaisesta seksistä, eikä yhtään nolona. Sosiaalisella kehittymisellä ei varmaan tarkoiteta koulussa ihan tätä.. Lopulta grillausta ja masut täynnä nukkumaan parisänkyyn, johonkin käsittämättömään lusikka-haarukka-kauha-kuorimapuukko -asentoon. Tykkään.

Aamulla kiirellä pystyyn ja kumpikin suuntiimme, töihin. Hymyillen. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka, niinkuin Minttukin totesi, tästä puuttuu se jokin. Allekirjoitan "kollegan" näkemyksen. Parisuhde on suhteettoman vaikea asia.


** Aleksi

Haikeus

Voi huoh. Sunnuntainen PM tekstas mulle tänään. "Voitasko sittenkin nähdä vielä, kun tykkäsin susta ihan hirveesti." Just joo. Sehän siis maanantaina tekstaili, että nähdäänkö vielä, johon sanoin että ei nähdä. Vastasin tänään samaa, et sori mutta en mä halua nähdä enää. PM ilmoitti, et hän ois toivonut uutta mahista ym. En vastannut mitään.

Tänään oon jutellut yhden Kusipään kanssa. :D Se saa olla lempinimensä. Oikeesti, se on todella törkee, suora ja röyhkee, näin alkuun. Naisen kanssa pitää edetä hitaasti, kauniisti ja kohteliaasti. ;) Se olis tullut mun luokse hengailemaan (no seksiähän se olis halunnut) mutta en mä jaksa. Mä en vaan yksinkertaisesti jaksa. Oon maailman tylsin tänään. Kaikki on huonosti. Masentaa, ahdistaa, on paha mieli ja harmittaa kun en saa mitään aikaiseksi. Yksin elämisen opettelu on niin vaikeeta. Ja henkisesti vasta onkin. Vapaudesta saatu energia kesti ehkä 1,5 kuukautta, nyt taas on sellainen masisvaihe et huh. Mulla on kyllä univelkaakin ihan kivasti.

Maanantainen ihana mies on mun mielessä. Ihan koko ajan. En mä voi käsittää tätä. Ei tällasta vaan tapahdu. Sille iski aika paha fiilis, ja mä muistan sen hirveän kriisin pään sisällä avioeropäätöksen jälkeen. Ja ekat seksikerrat aiheutti ihan hirveen morkkiksen. Joten mä niin ymmärrän.

Mä oon siis seurustellut koko aikuisikäni teinistä saakka saman miehen kanssa, ja nyt muutaman kuukauden ollut sinkkuna. Vapaus tuntui ensin ihanalta. Niin hyvältä. Sain mun itsetuntoa takaisin tosi paljon. Mutta on tää vaan niin vaikeeta, kun aikuinen ihminen tajuaa tässä vaiheessa, että yksin on pärjättävä tässä maailmassa. Ihan oikeesti, ei susta kukaan pidä huolta, jollet sä itse. Ei kukaan muu voi tehdä sua onnelliseks, kun sä itse. Ja kukaan ei voi musertaa sun itsetuntoa tai ajatuksia, kun sä itse. Jokainen on loppujen lopuks ihan yksin. Yksin vastuussa omasta elämästä, sen sisällöstä ja laadusta. Mun on todella vaikee käsittää sitä. Ja tieto siitä ahdistaa. Mä tartten alitajuisesti jonkun huolehtimaan musta, vaikka tiedän ettei se oo oikein. Mä odotan silti sitä päivää, kun voin sanoa olevani Onnellinen. Aidosti Onnellinen. Mä haluan ihanan, rakastavan, kiltin mutta kuitenkin miehekkään miehen, ja sen ihanan miehen kanssa ihania lapsia. Se on mun unelma,on  aina ollut ja tulee olemaan.

- Minttu

Ah, ihana mies!

Eilen piti olla ihan vaan tavallinen maanantai. Mulla ei ollut mitään suunnitelmia töiden jälkeen. Ei niin mitään... Kunnes sain päivällä viestin yhdeltä kivalta jätkältä pitkästä aikaa. Nettituttu siis, joka oli tarkotus treffata ens viikolla. Kuuma, mua nuorempi, rento jätkä ;) Miks en treffais?! Muutaman viestin jälkeen se pyysikin mua jo samana iltana luokseen... Eka reaktio: Apua! Jännittää! Uskallanko mä..?  Jätkällä oli sama tilanne, kun mulla, eli avioero menossa (vaikkakin paljon tuoreempi tapaus) eikä asunut vielä yksin, exänsä sattu vaan olemaan pois kotoa.. Mä itse en olis pystynyt tuomaan miehiä mun ja exän yhteiseen kotiin, siis eropäätöksen  jälkeen (enkä nyt missään nimessä avioliiton aikanakaan) joten vähän mietitytti, miten mahtaa tälle jätkälle käydä tunnepuolen kanssa jälkikäteen.. Nooh tottakai mä lupauduin menemään illalla sen luokse. Todella kivan ja fiksun oloinen tyyppi ainakin viestin perusteella, vaikka nuori olikin. Jännitti IHAN mielettömästi!

Ajoin sen luokse iltahämärissä... hymyillen itsekseni, et mahtaa taas väsyttää töissä kun tulee nukuttua vaan muutama tunti. Vastassa mua oli mielettömän söpö jätkä, just mies mun makuun... ;) Jännitystä oli niin selvästi ilmassa, sille taisi olla ihan uus tilanne monen vuoden varattuna olon jälkeen. Jultetiin niitä-näitä, ettei menis ihan hiljaisuudeks. Hiljaisia hetkiäkin tuli - ne on jotenkin... vaivaannuttavia. Mä harvoin oon se rohkeampi, mutta nyt oli pakko. Pikkuhiljaa molemmat rentoutui ja saatiin jonkunlainen yhteys. Se oli tyyppinä niin perusäijä, kun voi vaan olla. Kova kuori, joka kyllä pehmeni sängyssä ;) Mut aivan ihana. Siis tosi ihana tyyppi. Harvoin tykästyn näin kovin..

Pari tuntia oltiin juteltu ilman kosketusta tai elettäkään, et siirryttäis makkariin. Mä en yleensä tee koskaan aloitetta, koska oon yksinkertaisesti liian ujo/epävarma siihen. No kevään seksiseikkailut on tuoneet muhun sen verran itsevarmuutta, et mä oikeesti kysyin, haluaisko se siirtyä sinne makkariin... johon hän totes, et haluaa.. Ja makkarissa sen jätkän kovuus kyllä suli. :D Se oli ihan uskomattoman hellä, huomaavainen, kiltti! Just sitä, mitä nainen (tai ainakin minä) tarvitsee seksissä. Henkinen huomiointi eikä pelkkää kylmää, tunteetonta panemista. Mulle ainakin jää sellasesta niin paha mieli ja morkkis, et seksi ei kyllä sen arvosta ole.  Mut eilinen kokemus oli tosi hyvä. Ei mitään maata mullistavaa, mutta ihan tavallista hyvää seksiä, jossa mies tiesi miten nainen tyydytetään. Ihaninta musta oli, kun se kysyi multa kesken seksin, et miten se saa mut tulemaan. Siis oikeesti, en muista, onko multa ennen kysytty. Ja se piti kyllä huolen, et mä tuun, just ennen häntä. ;) 

Mä lähdin hymyillen, jäi niin hyvä mieli. Siis henkisesti. Se seksin jälkeinen tunne on mun mielestä tärkein, joka kertoo oliko seksi oikeesti sen arvoista. Seksi tyydyttää fyysisesti pienen hetken, mutta henkisesti pitkään. Autosta laitoin Aleksille viestin, et kotiin menossa ja oli ihana mies. Sain Aleksilta takas "Sä niin kaipasit ihanaa miestä sen eilisen jälkeen. Miten voi olla näin ilonen toisen puolesta!". :) Ja joo, mä todellakin kaipasin just tuota. Aamullakin vielä hymyilin.

Vaikkakin... Jos vakavasti puhutaan, niin myönnän, että jonkunlainen tyhjyys iski tänään. Mä tykästyin eiliseen mieheen niin kovin, et iski kaipuu molemminpuoliseen ihastumiseen. Seksi ei vaan mitenkään tyydytä ihmisen perustarvetta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ei tosiaankaan. Mä oon parisuhdeihminen jos joku on. Tällä hetkellä mä haluan nauttia yksinolosta ja sinkkuilusta, mutta yksinäisyyden ja läheisyyden puutteen tuoma tyhjyys satuttaa. Toki mä kipuilen vielä erostakin, koska huomaan, että kotona ollessa se tyhjyys ja paha mieli iskee. Mä en osaa vaan olla.

Huomisen mä aion pyhittää siivoukselle, enkä miehille. Torstaina mulla on treffit. Ihan oikeet treffit kaupungilla, ei mun luona. Pelottaavaa, mä tuun olemaan niin paniikissa.

Nyt kuitenkin nukkumaan, hyvää yötä :) Olis kiva saada kommentteja, mikäli luet tätä. Ideoita, ehdotuksia, kysymyksiä, kaikkia saa laittaa! Ja ilmoittautukaa lukijoiksi niin päästään kurkkaamaan teidänkin blogeihin! :) 

- Minttu

Minäkö spontaani ?!

Puute löi vasten kasvoja eilen illalla nukkumaan mennässä klo23. Parin tunnin moottoripyöräily hämäläisissä metsämaisemissa oli työntänyt halut jotenkin taka-vasemmalle, jotka sitten realisoituivat vasta kun löin pään tyynyyn. Keho täynnä ylikovaa ajamisen adrenaliinia ei pysty harhauttamaan seksin tarvetta. Aina oppii. Noh, eipä se ollut viime yöltä / eilen illalta ainoa oppi.

Luinpa siitä vielä treffi-ilmoitukseeni tulleet vastaukset ja ilokseni mulle olikin vastannut aistikas 31v punapää, H. Sattumalta hän oli samaan aikaan vielä linjoillakin ja löydettiinkin yhteiset aiheet hyvinkin ripeästi, sen enempää yrittämättä. H:n väittämä oli oikeasti kova, hän tykkää ottaa suihin, ja pystyy saamaan orgasmin pelkästään sillä että saa ottaa suihin just niinkuin hän haluaa. Epäilenpä.

Mikä on todennäköisyys, että törmäät naiseen, joka omaa samat paheet antavana, kuin mä saavana ? Mies kuin mies varmasti tykkää suuseksistä ja jopa runkattavana olemisestakin, mutta jos tän vetää extremeksi, niin entä jos mies (mä) haluaa näitä enemmän kuin panemista? Kyllä, ymmärsit oikein. Vaikka tarjolla ois pillua, niin mä valitsen hyvin usein sen, ett saa sykkiä pitkin naisen sormia, käsiä, rintoja, kasvoja. "Kädestä suuhun" on _niin_ mun juttu, enkä tarkoita taloudellista tilannetta, vaan fyysistä Vetoa ;). Moni oikeasti sanoo, että "joo joo, tykkään ottaa suihin", mutta harvapa sitä oikeasti tarkoittaa mun mittakaavalla, jonka seurauksena joskus törmännytkin jopa kiusallisiin tilanteisiin..

Hommahan kiteytyi loppujen lopuksi siihen, että mä ajoin yöllä 01 aikaan yli 100km länteen, todentamaan noin kovaa H:n väittämää. Monen monta kertaa matkalla mietin a) mitä järkeä tässä on, helpotuksen saan varmasti lähempääkin, tutusti ja turvallisesti ja b) voiko orgasmin oikeasti saada ottamalla suihin ?

Saavuin lopulta H:n pihalle, josta hän hyppäsikin punasine hiuksineen kyytiini. Vaivaantuneisuus oli tosiaan kaukana, yhteinen kemia löytyi myös todella nopeasti ajellessamme ympäriinsä tätä kaunista rannikkokaupunkia. Paikka, puitteet ja ihminen - kaikki todella hienoja. Kelikin oli kuin morsian (kuuma ja kostea). Tästä voi seurata vain jotain todella hyvää. H ohjasikin mut satamaan, johonkin kuvankauniiseen niemen kärkeen. Hetken suudeltuamme ja toisiamme tunnustellen H:n määrätietoiset kädet olivat intohimoa ja määrätietoisuutta täynnä. Oltiinhan me illan kuluessa juteltu yksityiskohdista, hyvinkin tarkasti. Totta, tämä tyttö todella osaa runkata ja nauttia näkymistä. Mä nautin nimenomaan visuaalisuudesta, ylipäänsä. Liekö tämä yksi syy siihen, miksi tykkään nimenomaan olla runkattavana, kun näen "kaiken" ? Määrätietoinen runkkaaminen vaihtui pian vähintään yhtä määrätietoiseen suihinottoon. Rytmikästä mutta hellää, liukasta mutta tiukkaa. Juuri sopivasti samalla puristaen, nyrkin läpi lämpimään suuhun. Uudestaan, uudestaan ja uudestaan.. Yritin miettiä kovasti mitähän sitä tänään söis lounastunnilla, tai mitä sitä tänään työpäivän jälkeen tekisi, tai pitäiskö mennä tuohon puolimatkaan mökille yöksi tämän jälkeen.. Ei se vaan auttanut: Todella irstaan ja ahneen "Kädestä suuhun"-runkkaamisen onneksi sain keskeytettyä kysymällä haluaako H ottaa lastin suuhun, vai nauttia katseella kuumasta lähteestä - millaisen määrän ahneet kädet musta ulos saakaan.. Keskeyttämisen ilo ei kauaa kestänyt. Muna suussa H mumisi ett haluaa maistaa sperman suussaan ja ett haluaa ehdottomasti saada niellä kaiken.. Selvä. Pelkästään tuo verbaliikka kiihotti mut jo rajan yli, kaiken tuon muun huiman käsittelyn jälkeen. Karjuen ja sykkien, H:n runkatessa hitaasti, vasten H:n pehmeää kieltä. Aamen. Loppujen lopuksi mun jäi vieläpä sellainen olo, että mä en ollut se, joka oli meistä enemmän taivaassa. Oliko kohteliaisuus vai ei, mutta sain vielä kuulla miten ihanan makuinen ja kokoinen mun kalu oli. Syistä en tiedä, pieni skeptikko kun olen, mutta hiveli se silti omaatuntoa hyvin. Kaiken tämän fyysisen hivelyn jälkeen myös henkinen voitelu oli kirsikka kakun päälle. Silti, mua jäi tasa-arvoisena kaivelemaan miksi hän halusi vain antaa mulle, miksi mä en saanut antaa "samalla mitalla" ?

Mökille yöksi, hymyssä suin. Lämmittämään mökkiä, kun H lupasi tulla tänään töidensä jälkeen mun kanssa viettämään mökkiyötä (!!). Unelmoi viestein tuossa aamulla vielä miten hän haluaa tuntea mun kalun sisällään. H edestä, H takaa, H istuu, H makaa. Tästä on hyvä jatkaa, näin ensitutustumisen jälkeen, myös panemalla..

Aamuksi oli buukattu kotiin tapaaminen J:n kanssa klo09. J:stä tulette kuulemaan paljon, _erittäin_ tärkeä ja rakas, omalla tavallaan... Anyway, mulla on tapana jättää ovi auki, että hän voi hipsiä sisään, mun sänkyyn, herättämään mut tavallaan, joka tiistai. Sopii mulle, täydellisesti, kuten myös hänelle. Puuttuvien palasten täyttämistä, puolin ja toisin. Tänään ei silti ollut J-Tiistai, kiitos viimeyön. Moraalia raapaisi isosti, kun mun piti keksiä hätävale J:lle, ettei tänään aamulla sopisi. Syömään me kuitenkin mennään mun lounastunnilla, J:llä kun on vapaapäivä. Ties mistä mä vielä itseni hetken päästä lounastunnilla löydän - viikkoon ei olla nähty, niin J saattaa mut hyvinkin saattaa pahoille teille.. Samalla mun takaraivoon kuitenkin takoo, että H tulee mun kans mökille yöksi, joten ehkä pitäydyn siinä henkisessä ihanuudessa lounaan lomassa, mitä meillä J:n kanssa yhdessä on. Kun toisen tuntee jo kaukaa, niin tietää ja näkee mitä toinen oikeasti haluaa.

Jatkokertomuksena luvassa hankaluuksia: H:n jälkeen pitäisi tavata muuan M, aiemmin mainittu K haluaa tulla mun luo "päiväkahville", N soitti ja haluaisi tulla tällä viikolla yökylään, työt pitäis hoitaa - ja nauraa tätä kaikkea ihanuutta Mintun kanssa :).

Ai niin, kiitos Minttu kun olet olemassa, että mulla on joku jolle purkaa tätä kaikkea.. hmm.. hulluutta! :)

** Aleksi

"Ai sä tulit jo?"

Kaikki hyvät elokuvat alkaa aina alkushokilla... Ilmeisesti myös hyvät blogit! Oli meinaan aika tapaus tänään. Tapasin tässä viikko takaperin netissä mukavan miehen PM:n , jonka kanssa on viestailtu aktiivisesti viime päivät. Tutustuttu toisiimme puolin ja toisin, mutta aika pian tyyli muuttui melkoisen seksuaaliseksi yllättäen... ;) Sovittiin, että PM tulee juhannuksen jälkeen mun luokse kahville, niin tutustutaan. Mulla on joku kummallinen este tavata miehiä julkisilla paikoilla. En todellakaan tiedä, mistä se johtuu, mutta niin on ollut ihan aina. Teininäkin halusin treffit aina jonnekin rauhalliseen paikkaan...kuten järven rannalle tai pururadalle :D Oon arka tapaamaan uusia ihmisiä, vaikka sitä ei musta kuulemma huomaa. Ainakin Aleksin mielestä oon sosiaalinen ja mahtava tyyppi, ettei mun pitäis jännittää treffailua. Silti se jännitys on mun päässä. Ehkä pelkään ympäristön (ja mahdollisten tuttujen?) aiheuttavan lisää jännitystä valmiiksi jännään ja uuteen tilanteeseen. En tiedä. Mutta tästä aion todellakin opetella eroon!

Takaisin asiaan..;) No kahvitukset unohtui viesteissä jo vuorokausi ennen kun PM mun luokse saapui... aika selvää oli, että panemaanhan se tulee. Molemmat NIIN puutteessa ja kiimassa... (mulle viikko ilman seksiä aiheuttaa jonkunlaisen puutostilastressin :D). Ennen tuloaan PM laittoi mulle viestiä, että haluais mun odottavan häntä hameessa ilman alkkareita, ja paita ilman rintsikoita.. huh.. aika kiihottavaa ja todellakin tiesin ettei me mitään kahveja juoda! No hän saapui sit ja odotin tietysti toiveiden mukaisesti... ja samantien eteisessä "hyökkäs" suutelemaan mua, ottaen kiinni mun rinnoista... suudeltiin hetki intohimoisesti, ja siirryttiin makkariin. Nopeet "esilämmittelyt" molemmin puolin ja se alkoi panemaan mua... Ja sillä oli liian pieni  :D Siis oikeesti Pieni (siitä lempinimi ;)). Pienin, mihin oon törmännyt, enkä oikeesti edes tykkää kovin isosta, koska mulla on oikeesti tiukat paikat. Mut toi oli pieni...

Jotenkin intohimo vei kuitenkin mennessään, eikä käytetty kortsua. Ja ajattelin, että pannaan nyt sitten kun tässä jo ollaan. Hirveetä sanoa näin, mutta kuitenkin. Mulla on varmaan joku sisäinen halu tyydyttää mies täysin, ja tiedän, ettei mies niin tykkää kortsun käytöstä. Mä kuitenkin Tiedän, et pitäis, varsinkin kun mulla ei oo ehkäisyä vielä itsellä. Pantiin ehkä 5min, jonka jälkeen pyysin, et vaihdetaan asentoa. No se oli jo lauennut mun sisään just ennen, johon menin sitten tokaisemaan hölmönä "ai sä tulit jo?". Hups... PM vielä sanoi "tais vähän tulla sisällekin", mut se todellakin tuli kokonaan mun sisälle, koska spermaa ei ollut MISSÄÄN muualla. Se todellakin oli pikapano. Kesto 20min siitä kun se astui mun eteiseen ja siihen kun se lähti.

Tää ei oikeesti oo mun tapaista ollenkaan. Ei todellakaan panna NOIN tuntemattomia. Ensin nauroin lyhyttä kestoa, mut sit iski morkkis ja paska fiilis, menin sängylle makoilemaan ja itkin. Itkin, itkin ja itkin. Jäi jotenkin niin.. halpamainen olo. Joo kyllä se mut tyydytti lopuks ja näin, mutta mä en henkisesti pysty tuohon. Pahin oli se, että tajusin mun ovuloivan tässä lähipäivinä. Ihan hirvee raskaudenpelko iski.

Kerroin tapahtuneesta Aleksille, ja se soitti mulle ja lähdettiin käymään sit apteekissa hakemassa jälkiehkäisyä. Huh, kun jotenkin nolotti. Eka kerta, et joudun turvautumaan sellaseen. Toistaseks ei oo mitään epämukavia sivuoireita tullut, toivottavasti ei tuukkaan. Aleksin kanssa samalla juteltiin juhannuksesta ja ylipäätään tästä mun tänpäiväisesti. 

Tuli sellainen fiilis, et mun on pakko uskaltautua treffailemaan ja tutustumaan ennen seksiä, eikä päinvastoin. Mä tarvitsen hyvän kemian, luottamuksen ja turvallisuuden, jotta kykenen nauttimaan seksistä. Oon nyt ollut muutaman kuukauden sinkkuna, ja alan jo kaipaamaan ihmistä, joka välittää musta aidosti, naisena, eikä halua vaan panna. Tämmöisiä ajatuksia tänään... ensi viikolla mulla pitäis olla ainakin yhdet treffit... ;)

- Minttu

JuhanNussimaa

Sinkkujuhannus. Outo käsite. Maailma auki, ja silti niin yksin. Ei lapsia - vain minä ja maailma rajana. Kuulostaa ihanteelliselta, mutta todellisuus lyö vasten kasvoja torstaina kesken työpäivän: Shit, mulla ei ole mitään paikkaa mihin mennä ja mitä tehdä! Sadekin piiskaa sopivasti maastoa antaen synkän leffafiiliksen. Tunnelma on "täydellinen".

Uskollinen ystävä pelastaa mut viestillään: "Haluatko antaa mulle valtikkaa vielä ennen Jussia, ehkä tykkäisit vähän nussia ?". Kaikki kääntyy kuin taikaiskusta: K saapuu mun luo hiukset nutturalla lähes samalla kun mä olen tullut kotiin puolikkaan työpäivän jälkeen. Silmissä paistaa "Mä vien tänään" -ilme. En valita. En ollenkaan. Loppujen lopuksi, meillä on niin paljon juteltavaa ettei panemisesta edes tule mitään. Tää on näitä kummallisia onnen ja samalla turhautumisen hetkiä: toinen tulee pantavaksi (antavaksi/ottavaksi), ja sitten yhteistä säveltä ja juttua on aina konsertiksi asti. K kerää vaateet päälleen lähes kahden tunnin piehtaroinnin jälkeen, täynnä elämää (ei elämän alkua, tällä kertaa). Vähän suuseksiä molemmin puolin, vaikkakaan ei mitään tajuntaa räjäyttävää. Jussi hakkaa molempien mielissä, K:n takaluukussa on vieläpä kauppareissultaan setti pakasteita, ei hyvä. Aina ei voi voittaa. Miehisyys on tällaisen jälkeen koetuksella, mutta kun ajattelee asiaa vähän enemmän, niin ehkä ei aina tarvitsekaan olla Teräsmies. K:n mies saattaa sitäpaitsi pahoittaa vielä mielensä, jos pakasteet onkin sulaneet kun K ehtii kotiin. Noh, ajatellen - muka miestä lohduttaen - ettei se ole se hänen suurin huolensa..

Tiedätkös, hyvä lukija - joskus vaan seksi on parasta silloin kun seksiä on melkein. Hyvä esimerkki siitä, mitä sitä menettää ollessaan sinkkuna. Tunteet, hellyys ja läheisyys on oikeasti harvinaista herkkua. Voiskohan näitä ostaa jostain??

Taika ja onni jatkuu. Torstaina löydän itseni illalla vielä suvun miesten kanssa rantasaunasta, ihan niinkuin ennen. Rauhan transsi. Parempaa kuin seksi, oikeesti.

Pe aamu. Siirtyminen kavereiden/työkavereiden valtaamalle vuokramökille järven rantaan. Täydellinen nollaus _hyvässä_ seurassa. Vähän liikaa promilleja isojen känninaurujen jälkeen tarkoittaa loppujen lopuksi päätä pirtin pöydässä. 10h sängyssä tekee ihmeitä, ja uudesti syntyneenä uuteen nousuun. Lisää rosvopaistia, soutuveneilyä, saunomista ja uimista. Siitä on suomalainen Jussi tehty. 

Seurueessa kuitenkin mukana muutama pariskunta, niin taas kalvaa takaraivoon se ajatus.. parisuhde olis kiva. Toisaalta, älä ole parisuhteessa tyypin kanssa kenen kanssa on hyvä olla - ole parisuhteessa henkilön kanssa jota ilman et voi tulla toimeen. Sitä odotellessa..

Sunnuntai. Ajo kotiin, pyykkirumbaa, Mintun kans Jussin kertausta ja paljon uutta tirskuttavaa uusien oivallusten äärellä. Kaikesta yksinäisyydestä ja suhteettomuudesta huolimatta pitää lainata aikamme Suurta Artistia: Elämä on ihmisen parasta aikaa!

** Aleksi

Meidän projekti

Minttu täällä moi :) Tätä on odotettu kauan. Todellakin. Oma blogi, jossa saa vapaasti pohdiskella kaikenlaista. Voisin vähän avata, miten tää kaikki on saanut alkunsa. Minä ja mun hyvä kaveri Aleksi ollaan molemmat erottu talvella pitkistä ja vaikeista parisuhteistamme. Kevään aikana molemmat on tahoillaan alkaneet treffailemaan vähemmän vakavasti. Molemmat haluavat vielä joskus löytää sen elämänkumppanin, mutta nyt nauttia elämästä sinkkuna. Ollaan törmätty moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja tilanteisiin, ja muutenkin uusien ihmisten tapaaminen/seksi on saanut todella laajat jälkipohdinnat meidän välillä. Alkuun vitsailtiin, että nää pohdinnat pitäis jakaa jossain blogissa, mutta pikkuhiljaa "vitsit" muuttui todeksi ja alettiin ihan oikeasti miettimään blogin perustamista. Joten tässä sitä nyt ollaan! ;) Me kirjotellaan molemmat omista kokemuksistamme, joten toivottavasti tästä tulee mielenkiintoinen ja saadaan paljon lukijoita. Tää on meidän elämää, ja kaikki kirjoitettu on totta. Mikäli koet tekstit moraalisesti vääränä, niin ei kannata lukea. :)

Tervetuloa!