Minuuttipeliä ja äänenavausta

Rakas päiväkirja..

Oltiin eilen tosiaan J:n kanssa syömässä. Hengenravintoa isosti, ei fysiikkaa - vieläkään. Edellisestä suullisesta esityksestä J:n kanssa on varmaan jo 2vk. Kiehtoisi ajatus, mutta on ollut kiirettä (lue: tyhjiä kasseja). Tarjouskin on voimassa kestona, mutta jätän väliin, vaikka asiaa ehdotetaan. Pikkusuolaisesta käy tänään possuleikkeet. Käy tämäkin, kalaa kun on syöty viime päivinä hyvinkin ahkerasti. Naurua, maailmanparannusta, hekottelua, tylytystä ja pohdiskelua. Melkein kuin parisuhteessa. Mutta ei, J on enemmän. J on Ystävä, isolla Y:llä.

K haluaa realisoida vaatimuksensa iltapäiväisestä kahvittelusta, sanoo tulevansa klo15. Damn, taas lyhyt työpäivä. Päiväkahvisessioon todellakin sopisi wanha mainos "Gevalia, kutsumattomille vieraille". Ei sillä, tykkään todella kun K kutsuu itsensä. Sitä vaan tuntee itsensä halutuksi. Tärkeäksi ja jotenkin.. hmm.. erityiseksi. Miehisyyskin kokee taas sivelyä: läpeensä tyytyväinen (kirjaimellisesti) K ilmoittaa aikansa kouristeltuaan seonneensa neljännen kohdalla. Myönnettäköön, että sekosin antaessani kyllä itsekin, vaikka tykkäänkin olla todella kartalla ja ajantasalla, tilanteen herrana - millä työnnöllä toinen orgasminsa saa. Se oli nyt vaan yhtä "huutoa", sellaista hyvää, luolamiesmäistä ulvontaa. En ehkä edes muista, että toinen olisi mun kanssa koskaan kokenut sarjaorgasmien ihmettä. Like +1, samoin K. Kesähiki meinasi vallata oman miehisyyden uskoni, mutta ahnas suu ja liukas nyrkki teki ihmeitä, kaikesta helkkarin helteestä huolimatta. Hetken työstettyään K hyppäsi päälle ja päästi kiimassaan suustaan kaiken pervon sanakirjan sisällön mitä mä tiedän (ei se kyllä mikään wanha testamentti ole, mun maailmassani muutenkaan). Kummallista oli, etten mä tuntenut hetkeäkään että K on treenannut nää kaikki fraasit, vaan musta tuntui oikeasti että nää tuli sydämestä. En valita, taaskaan. K on hyvä, piste. Sopivasti ajoissa varoittaen ehti vielä hyppäämään poiskin, ett ehti nauttimaan loppuun, lempeästi runkaten. Hipsutusta, juttelua, hymyilyä, naureskelua. Siitä on hyvä (parisuhteeton) seksi tehty. Eri tarina sitten, kun puidaan syvemmin mitä on Oikeasti Hyvä Seksi. Nyt ei vaan ole sen pohdinnan hetki.

Suihkun kautta kauppaan ja mökille. Kaupasta tuurilla mukaan mitä mun tuleva mökkivieraani syö ehkä, parhaalla arvauksella ja toivottavasti. Allergioita? Nääh, tuskin. Grillattavaa, maitoa, siideriä, pari lonkkua vähän salaatteja ja leipää. Näillä saadaan sisältöä masuun, että "jaksaa heilua".

n. klo20 H löytää melkein perille, Googlemapsin jeesatessa. Paikka kun on aavistuksen kryptinen. Pikku myöhästyminen sopii mulle,  niin ehdin hyvin kantamaan saunavedet. Tunnelma meinaa vähän kiristyä kun se on mun vika, ettei perille löydetä heti. Naiselliset piirteet pinnassa, huoh.

No, tuumasta toimeen. Juttelua, ihan niinkuin asiaan kuuluvasti, mutta kuitenkin.. jotenkin ehkä väkinäisesti. Molemmat tietää että seksiä pitää saada. Mulla ei mitään huutavaa tarvetta kylläkään, K:n suullinen esitys painaa edelleen, hyvällä tavalla. H ei armoa tunne, vaan multa pitää nalli saada ulos ennenkuin mennään saunaa lämmittämään. Selvä. Tykkään "nyt perkele mennään" -asenteesta, tässäkin tapauksessa. H The Punapää on maineen veroinen. Uhmakas ja helkkarin ahne. Nieleeköhän se varsineen päivineen, melkeen pelottaa. Päätän kyllä vähän naidakin.. ja mitvit.. apua, mitä täällä tapahtuu, huutaa kuin palosireeni ? Sattuu ? Menee huonosti? Ampiainen sängyssä? Sattuuks kyrpä noin paljon ?! Kaikkeen tähän tulee vastaus kun hädässä lopetan kahdeksi sekunniksi: "Pane mua perkele lisää!" Ai, se tekee NOIN hyvää.. selvä. Kummallinen nainen, tämäkin. Noh, onneks ollaan mökillä, keskellä ei-yhtään-mitään, niin kyllähän tänne ääntä mahtuu. Itseasiassa, innostun oikein kokeilemaan paljonko sitä sireeniä riittää.. ja riittäähän sitä! Tää on itseasiassa aika kivaa :). Meidän vokaalien stemmat ei vaan oikein toimi kun mun lauetessa tenori ei toimi sopraanon kanssa. Pitää treenata, muutakin kun äänialoja. Ensikerralla tuo suu muuten pannaan tukkoon, kirjaimellisesti.

Kello22, saunaa, juttelua, maailmanparannus edellisistä suhteista. Eräänlaista historioiden vertailua. Miten meistä on tullut tällaisia, miksi me halutaan tällaisia asioita, sekä fyysisesti, että henkisesti. Mitä vapaus merkitsee, mitä se on mahdollistanut jne. Työhistorioiden läpikäynti, omat positioit yrityksissämme, kehittymismahdollisuudet, kollegat, pomot. Kaikki haukutaan. Melkein kuin parisuhde, mutta ei kuitenkaan. Tää kaikki on kuitenkin aina samaa, sellaista.. alkututustumista. Samaa kaavaa voi käyttää keskustelusisältöön koska tahansa, kenen tahansa kanssa, ja se on silti luonnollista, muka. Sitä samaa kun teininä harrastettiin posket punasena käsi kädessä, kun "oli niin noloa". Nyt, 20v myöhemmin, samat keskustelut, posket punasena kiimaisesta seksistä, eikä yhtään nolona. Sosiaalisella kehittymisellä ei varmaan tarkoiteta koulussa ihan tätä.. Lopulta grillausta ja masut täynnä nukkumaan parisänkyyn, johonkin käsittämättömään lusikka-haarukka-kauha-kuorimapuukko -asentoon. Tykkään.

Aamulla kiirellä pystyyn ja kumpikin suuntiimme, töihin. Hymyillen. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka, niinkuin Minttukin totesi, tästä puuttuu se jokin. Allekirjoitan "kollegan" näkemyksen. Parisuhde on suhteettoman vaikea asia.


** Aleksi