Kasvukipuja

Kerroin maanantaina tulevista treffeistä erään Tärkeän kanssa. Valitettavasti treffit peruuntuivat, mutta en oo vielä luovuttanut kyseisen miehen suhteen. Toivon, että me vielä tavattais. Sillä on vaikea elämäntilanne, myöskin vasta eronnut, ja lapsiakin on. No äkkiäkös mulle tuli muuta ohjelmaa sitten eilen, kun Aleksi tarvitsi lapsenvahtia treffien ajaksi ;) Tottakai mä autan ystävää hädässä. Kun olin saanut lapsen nukkumaan, aloin viestailemaan yhden kivan Fiksun kanssa. Fiksu pyysi mua heti samana iltana luokseen. Sanoin, että puolenyön aikaan pääsen lastenhoitokeikalta. Katsoin itseäni peilistä miettien "kehtaanko mä mennä tän näköisenä?". Väsytti, ihan pirusti. Mut kerrankos sitä eletään. Ja onneksi Aleksin jääkaapista löytyi energiajuoma... Päätin sitten lähteä yöllisille treffeille arki-iltana! Laitoin Aleksille viestin, et mä lähden tästä sit treffeille. Se vastas, että ne tulee mahdollisimman nopeasti. ;) Fiksu oli oikeastikin fiksu, tosi asiallinen ja mukava, mutta ehkä vähän liian jäykkä mun makuun. Tykkään rennoista, hassuista ja nauravaisista miehistä. Sellainen mäkin olen. Parin tunnin päästä mua alkoi väsyttämään ihan järkyttävästi, ja se pyysi mua viereensä nukkumaan. Ihan vaan nukkumaan. Ja jäinhän mä sitten. En oikein tiennyt olisko pitänyt, koska joku tunne puuttui. Toisaalta oli ihan kiva nukkua jonkun vieressä. Ennen nukkumaanmenoa kiihkeää pussailua. Välillä vähän liiankin kiihkeää, kun sen kieli oli mun kurkussa.. Yäk. Olin kyllä tehnyt mieli seksiä, mutta kirotut menkat esti. Päätin, että tätä mä testaan vielä joskus. Hyväkroppainen mies, tottakai mä haluan siltä seksiä, vaikka mitään vakavampaa en haluaiskaan. Aamulla se lähti töihin ja mä kotiini vielä hetkeksi nukkumaan. Ymmärsin, että se haluaa nähdä mua vielä. :)

Tänään päivä kului kivasti kaupungilla ja lounaalla hyvän ystävän kanssa. Kotona sain jopa siivottua, ennen kuin mun luokse saapui eräs tärkeä vakkaripano. Annetaan hänelle lempinimeksi Kroppa. Hyvävartaloinen ja muutenkin erittäin hyvännäköinen ja hyvä tyyppi. Ollaan tapailtu seksin merkeissä jo monta kuukautta. Kroppa on varattu, ja mulle tärkeä siksi, koska se on saanut mun itsetunnon ihan uusiin ulottuvuuksiin. Se haluaa mua ihan mielettömästi, kehuu mun joka kohtaa, ja huomioi mut aika kokonaisvaltaisesti. Seksi on TODELLA hyvää. Koska se on varattu, nähdään aina kun ehditään. Välillä joka viikko, välillä on pidempi tauko. Nyt oli pidempi tauko takana ja sen kyllä huomasi molemmista. Molempia panetti ihan järkyttävästi, ja koska mä olen aloittanut e-pillerit, niin ei tarvittu kumia. Luoja, mikä fiilis. NIIN paljon parempaa. Varsinkin miehen mielestä ;).

Kun Kroppa lähti, todellisuus iski. Vapaa ilta. Siis ihan oikeasti vapaa ilta. Mä en oo ollut kotona eron jälkeen kovinkaan paljon, koska en pysty siihen. Mutta nyt tuli ekaa kertaa fiilis siitä, miten ihanaa että saan vaan olla. Oon siivonnut, ja saan oikeasti vaan olla. Ja huomenna nukkua pitkään. En muista, koska viimeksi se olis ollut mahdollista. Kun oon kotona, huomaan ajatuksien vaeltelevan kovasti. Tunnustelen mun fiiliksiä ja tunteita. Harmikseni tunnustan, että seksi ei enää tuota samaa mielihyvää. Siitä on tullut jotenkin tosi arkipäiväistä. Seksi on ihmisen perustarve, siinä missä nukkuminen ja syöminen. Ei kai se sen kummemmalta kuulukaan tuntua, vai? Mut ei tää tyydytä loppupeleissä niitä henkisiä tarpeita, joita ihmisellä on. Mä haluan rakastua. Ja harrastaa seksiä sen ihmisen kanssa. Oman rakkaan kanssa. Mulla on myös ihan mieletön vauvakuume, mutta en todellakaan ryhdy yksin vanhemmaksi. Ehei, ei oo mun juttu.

Radiosta soi hetki sitten biisi, jota en oo pystynyt kuuntelemaan puoleen vuoteen. Biisi, joka muistuttaa mun ja exän häistä. Vaihdanko kanavaa vai kuuntelenko? "Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä, huuda sun äänihuulet rikki ja poikki..." Tunteita ei voi paeta. Eikä biisejä, jotka niitä herättää. Tunteet on tunnettava, ja suru on surtava nyt, ettei se kummittele joskus. Muutama kyynel vierähtää poskelle, mutten sentään itke hysteerisesti niinkuin vielä kuukausi sitten. Biisi loppui ja vaihdoin kanavaa. Sieltä tuli yllättäen toinen biisi, joka on saanut mut itkemään hysteerisesti. "En vaihtais sekuntiakaan, en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja, en jäätä joka murtui en kirkonkelloja..." Mäkään en vaihtais mitään mun ja exän suhteesta. Mä muistan kuin eilisen meidän ensitreffit, ensimmäiset "mä rakastan sua" -sanat, ensimmäisen suudelman, meidän jokaisen kodin, kaikki joulut ja synttärit, hääpäivän, kaikki tuhannet tunnit ja miljardit sekunnit jotka naurettiin ja rakastettiin. Enkä mä vaihtais sekuntiakaan. Edes huonoja sekunteja, koska ilman niitä mä en ois se, millainen olen tänä päivänä.

Nyt onkin kasvukipujen aika. Mä joudun opettelemaan kaiken alusta. Ehkä seksi eri miesten kanssa vähän lieventää kipuilua. Tai sitten ei.. 

- Minttu